Juhannussunnuntain yönä klo 3.51 kuusamolainen Sandra Büttner on onnellinen äiti – hän on synnyttänyt toisen lapsensa. Vauva ja äiti voivat molemmat hyvin ja ambulanssin ensihoitajatkin voivat huokaista helpotuksesta.
Matkaa Vikajärvellä sijaitsevan pysäkkilevikkeen kohdilta Lapin keskussairaalan synnytysosastolle Rovaniemelle olisi ollut jäljellä vielä 30 kilometriä.
Hän ei ole yksin tien päällä tapahtuneen synnytyksensä, matkasynnytyksen, kanssa, mutta yleistä se ei ole.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tilastojen mukaan vuonna 2016 kaikista Suomessa tehdyistä 52 870 synnytyksestä vain 92 tapahtui matkalla sairaalaan.
Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä tapahtuu vuosittain noin kymmenkunta matkasynnytystä, kertoo Oulun yliopistollisen sairaalan operatiivisen tulosalueen johtaja, ylilääkäri Päivi Laurila.
Ilmiönä matkasynnytys on Laurilan mukaan marginaalista, sillä Oulun alueella synnytyksiä tehdään vuodessa noin nelisentuhatta.
– Kaupungin alueelta näistä synnytyksistä on noin puolet eikä välttämättä sieltä matkan päästä. On vain olemassa nopeita synnyttäjiä, Laurila toteaa.
Aivan yllätyksenä juhannusvauvan matkasynnytys ei Büttnerille tullut, sillä perheen esikoinen Lasse syntyi myös tien päällä kaksi ja puoli vuotta aiemmin tammikuisessa pakkassäässä – ja kuin kohtalon oikusta melkein tismalleen samalla pysäkillä.
Kokemus aiemmasta ambulanssisynnytyksestä auttoi Büttneria.
– Isovelikin on syntynyt ambulanssissa, joten en tälläkään kertaa olettanut, että pääsisimme saliin asti.
Neuvolasta oli nyt määrätty, että ambulanssi pitää tilata heti supistusten tullessa.
– Tämä on tällainen sukuvika, serkulle kävi viime syksynä samalla lailla synnytys ambulanssiin tuonne Taivalkoskelle. Me olemme tällaisia nopeita synnyttäjiä, hän nauraa.
Vikajärvellä tapahtuneessa synnytyksessä ensihoitajat ottivat tilanteen haltuunsa heti, kun vauva antoi merkkejä syntymisestään.
– Kyllä he varmaankin jo ajattelivat, että ei tässä perille päästä kun tiesivät ensimmäisenkin syntyneen ambulanssiin.
Ensihoitajat tsemppasivat, muistuttivat hengittämisestä ja auttoivat asennon vaihtamisessa.
Büttner on kiitollinen ammattitaitoisesta auttamisesta.
– Tuli sellainen tunne, että mukana oleva hoitaja oli hyvin perillä synnytysasioista.
Syntymän jälkeen tehtiin normaalit toimenpiteet – katsottiin, että vauva ja äiti voivat hyvin. Hyvinhän he voivat. Matka jatkui taas kohti sairaalaa.
Ambulanssisynnytyksen Büttner kokee positiiviseen sävyyn.
– Ei olisi varmaan voinut olla parempi kokemus vaikka olisi ollut sairaalassa, itse ainakin koen näin. Se oli oikein hyvä kokemus.
Adrenaliini virtasi vahvana vielä synnytyksen jälkeen. Äiti olisi ollut heti valmis jatkamaan matkaa synnytyksen jälkeen – nimittäin kotiin.
– Kyllä minulle tuli sellainen olo, että olisi voinut lähteä samalla kyydillä kotiin, Büttner nauraa.
Büttner korostaa henkistä valmistautumista vastaavaan tilanteeseen – tosiasia on, että synnytys voi tapahtua matkalla kenelle tahansa.
– Ei siinä oikein voi mitään, siinä pitää mennä tilanteen mukana. Kuitenkin siinä on joku ollut auttamassa eikä ole kotona tarvinnut synnyttää. Pitää luottaa omaan kehoon ja siihen ensihoitajaan siinä, Büttner päättää.