Pääkirjoitus
Joka juhannus tarina on sama. Tiedotusvälineet ja erilaiset järjestöt varoittavat kilvan juhannuksen vaaroista ja kehottavat maltilliseen juhlimiseen. Huonolla menestyksellä.
Surullisen usein juhannuksen jälkeen lasketaan ruumiita, vaikka miten olisi neuvottu ja valistettu. Jotkut asiat muuttuvat tuskastuttavan hitaasti.
Koillismaan juhannuksesta näyttää tulevan viileä, mikä hillitsee juhlijoita. Poliisissa ja terveyskeskuksissa huokaistaan helpotuksesta.
Vaikka toive on kulunut, kannattaa se silti aina esittää: olkoon tämä juhannus, jolloin ei tule yhtään kuolonuhria, eikä vakavaa loukkaantumista.
Maltillisuuteen kuuluu kohtuullinen alkoholinkäyttö ja viisaus vesillä. Edellä mainitut kaksi asiaa liittyvät tietysti yhteen. Viinan kanssa vesillä läträäminen ei ole sankarillista, vaan tyhmää. Sankari ei ole hän, joka kuolee liitingit auki pudottuaan veneestä, vaan hän joka pitää korkin kiinni jos veneilee tai autoilee.
Jos juoda haluaa, niin ohjeena olkoon kohtuullinen hutikka, joka pitää ihmisen itsensä lisäksi lähipiirin hyvällä tuulella. Juhannuksen voi viettää myös vesiselvänä.
Juhannuksen juhlimiselle ei tee oikeutta nähdä sitä vain uhkakuvien valossa. Keskikesän juhlalla on suomalaisille syvä merkitys. Pohjoinen kansa on tottunut rytmittämään elonsa vuodenkierron mukaan.
Juhannus on yleinen taitekohta aloittaa kesäloma. Työvaatteet vaihtuvat shortseihin, jos sää sen sallii. Ihmiset vetäytyvät mökeilleen tai kesäasunnoilleen. Myös kaupunkijuhannukset nostavat päätään. Nuoriso suuntaa musiikkitapahtumiin.
Koillismaalla juhannus vilkastuttaa monta kylänraittia, kun lomalaiset saapuvat. Kokon äärellä on mukava vaihtaa kuulumiset. Juhlia ken hakee, löytää isommat sellaiset ainakin Posiolta ja Rukalta. Pienempiä tapahtumia on lukuisia ympäri Koillismaan.