Kitkajärvi ja Iijoki on listattu mukaan sataan suomalaiseen luontohelmeen.
Suomen luonnonsuojeluliitto on tänä vuonna kerännyt ympäri maata suomalaisilta ehdotuksia maamme ainutlaatuisiksi luontokohteiksi, jotka ehdottajat haluavat säilyttää seuraaville sukupolville tuleviksi vuosisadoiksi.
Liiton mukaan osa valituista luontohelmistä on suomalaisille tuntemattomia uusia elämyksiä. Helmien joukossa on myös tuttuja luontokohteita, mutta niiden olemassaoloa ja luonnontilaa uhkaa muutos. Suomessa on vielä runsaasti hienoja kohteita niin retkeilyyn kuin luontomatkailuunkin.
Kitkajärvi eli Kitka on noin 285 neliökilometrin järvi Kitkan-Koutajoen vesistössä Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin rajalla Kuusamon ja Posion kuntien alueella. Siinä on paljon matalikoita, saaria ja karikoita, samoin syvänteitä yli 40 metriin asti. Järvellä on runsaasti hiekka- ja pienikivisiä rantoja. Myös matalikoilla ajoittain paljastuvat kiviröykkiöt ja hiekkasärkät ovat tyypillisiä. Suurimmat selkävedet ovat Turjanselkä, Luonselkä, Isoselkä, Vasikkaselkä ja Tolvanselkä. Yli-Kitkaan liittyy välittömästi järven luoteispäässä Posiojärvi. Suuren massan takia Yli-Kitkan vesi jäätyy ja jäät sulavat myöhemmin kuin pienemmissä järvissä.
Kitkan-Koutajoen vesistöalue on Suomen puolella suojeltu koskiensuojelulailla. Ala-Kitkasta itään lähtevä Kitkajoki yhtyy Oulankajokeen, ja se edelleen vanhan Kuusamon Paanajärveen ja edelleen Koutajokeen. Viime jääkauden jälkeen Kitkan vesistö laski lyhyen aikaa länteen Livojärvi-nimisen järven kautta nykyisen Iijoen vesistöön. Vedenjakaja Maanselkä kulkee Kitkajärven eteläpuolelta. Kitka on kokonaisuutena Suomen ainoa säännöstelemätön suurjärvi, tämän tunturijärven korkeustaso on 240,4 metriä meren pinnan yläpuolella, Riisitunturin ja Rukatunturin vaarajonojen välissä.
Kirjailija ja Kitkajärven sekä Kuusamon koskisodan taistelija Reino Rinne on osuvasti kutsunut karua, kirkasvetistä ja luonnontilaista Kitkaa "Euroopan suurimmaksi lähteeksi". Luonnonsuojeluliiton mukaan nimitys on osuva, meneehän esimerkiksi Rukan Noivio-ja Sivakkaharjun pohjavesialue Kitkajärven ali ja Kitkan pohjassa on myös lähteitä, jotka pitävät paikoin avantoja ja rantoja auki myös talvella.
Iijoki on Suomen 6. suurin jokivesistö. Isoimmat sivujoet ovat Siuruanjoki, Livojoki, Kostonjoki ja Korpijoki. Pääuoma on noin 370 kilometriä pitkä. Joki on keski- ja yläjuoksultaan suojeltu koskiensuojelulailla. Alajuoksulla sijaitsee viisi voimalaitosta ja latvajärvet ovat säännösteltyjä.
Pääuoman voimakkaasti muutettu alaosa on tyydyttävässä parhaasta mahdollisesta tilasta. Luonnonsuojeluliiton mukaan tarvitaan toimenpiteitä vesienhoitolain vaatiman hyvän potentiaalisen tilan saavuttamiseksi. Toimenpiteisiin kuuluu eritoten vaellusesteiden poistaminen. Joen keski- ja yläosalla on runsaasti kunnostettuja kutupaikkoja odottamassa vaelluskalojen palautusta.
Alaosaa lukuunottamatta pääuoma on hyvässä ekologisessa tilassa ja merkittävä sivujoki, Livojoki jopa erinomaisessa tilassa. Jotkut sivujoet, kuten Siuruanjoki, ovat vain tyydyttävässä tilassa. Siihen on paljolti syynä valuma-alueelle sijoittunut turpeenkaivuu sekä turvemaiden metsien ojitus, esittelytekstissä todetaan.
