Pääkirjoitus
Taivalkosken maineikas Napero-Finlandia ratkesi jälleen lauantaina ja voittajat ovart selvillä. Napero- inlandian voitto meni tällä kertaa Ouluun, mutta hienosti yksi sarjavoitto tuli myös Taivalkoskelle, Napero-Finlandian syntysijoille. Tämä lasten kirjoituskilpailuhan on taivalkoskelaisen ylilääkäri Niilo Keräsen luomus. Koko maata ajatellen Napero Finlandian idea, toteutus ja jatkuvuus on vertaansa hakeva kulttuuriteko. Sen arvostus näyttää vain nousevan vuodesta toiseen ja osallistujien määrä on vuosittain huikea.
Tänä vuonna Napero Finlandiaan tuli melkein 3 000 satua. Oli siinä kilpailun esiraatina toimineilla Oulun yliopiston kirjallisuuden opiskelijoilla Myry Voipion johdolla melkoinen lukemisen urakka, että löysivät siitä joukosta parhaat.
Kilpailusaduissa oli raadin mukaan todella paljon perinteisiä satuaihelmia, keijuineen, noitineen ja kuninkaallisineen. Klassinen satu ei siis suinkaan ole kadonnut lasten maailmasta. Ja se on hyvä se. Sadun avulla lapsi kykenee ja oppii käsitelemään tunteitaan, vaikeitakin. Usein saduista löytyy myös opetus. Sekään ei ollut tänä vuonna hukassa, sillä hyvin monet tarinat sisälsivät joko suoran, kertojan esiin nostaman opetuksen, tai koko tarinan tasolla hiukan piilotetumman opetuksen, ohjeen tai neuvon toimia elämässä ja maailmassa.
Saduthan usein esimerkiksi kehottavat epäitsekkyyteen sekä kohtelemaan muita ystävällisesti ja kunnioittavasti. Tätä jaloa taitoa tulee lapsille opettaa ja sadut ovat siinä usein helppo keino vanhemmille. Tämän päivän hektinen elämä ja oman elämän etusijalle laittaminen kun tahtovat jättää liian vähälle huomiolle ystävyyden ja välittämisen tai erilaisuuden hyväksymisen.
Kiireisessä elämänmenossa ja tietokoneiden ajassa satujen lukeminen saattaa unohtua. Siksi ei ole pahitteeksi muistuttaa vanhempia siitä, että tabletin sijasta otettaisiin käteen satukirja ja luettaisiin sitä lapselle. Satuhetki on lapsen ja vanhemman välistä laatuaikaa parhaimmillaan. Ainakin iltasadun kuuluisi olla jokaisen kodin jokapäiväinen asia. Lapsesta, jolle on varhaislapsuudessa luettu paljon, kasvaa ehkä itsestääkin satujen kirjoittaja, mutta ainakin ahne lukija. Juuri siihen Päätalo-instituutin toteuttama kirjoituskilpailukin tähtää, ja näyttää onnistuneen tehtävässään.