Seit­se­män viikon aherrus pal­kit­tiin – opis­ke­le­maan it­se­ku­ril­la ja vah­val­la tah­dol­la

Tulevaa luokanopettajaa Inka Ronkaista hymyilyttää syystäkin, kun vaivannäkö palkitaan ja yliopistoon valitaan 1540 muun hakijan joukosta.

Kuva: vappu jaakkola

Moni nuori vaihtaa maisemaa elo-syyskuun vaihteessa, kun yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen ovet aukenevat uusille opiskelijoille ympäri Suomen.

Helmikuussa alkanut hakukevät, touko-kesäkuun pääsykoerumba ja viime viikkojen jännittynyt tulosten odotus muuttuu viimein asunnon etsimiseksi, muuttokuormien kokoamiseksi ja uudeksi aluksi uusissa opinnoissa.

– Muutto Helsinkiin jännittää, mutta samalla odotan opintoja innolla. Poikaystäväni herätti minut aamukuudelta, kun tulokset tulivat. Olin väsynyt enkä tuntenut oikein mitään, paitsi helpotusta siitä, ettei tarvitse enää lukea pääsykokeisiin, Helsingin yliopistoon luokanopettajan koulutukseen päässyt kuusamolainen Inka Ronkainen kertoo.

– Se oli ainoa hakutoiveeni. Lukion toisella vuodella aukesi, että tämä on se, mitä haluan tehdä ja mikä tuntuu omalta jutulta, kuukausi sitten ylioppilaaksi päässyt Ronkainen toteaa.

Heti kun Ronkainen sai ylioppilaskirjoitukset selvitettyä, alkoi pääsykokeisiin lukeminen.

– Luin joka päivä, katsoin valmennuskurssin neljän tunnin videoita, tein tehtäviä ja harjoituskokeita. Ilman valmennuskurssia en olisi kyllä saanut opiskelupaikkaa. Oli siitäkin varmasti suuri apu, että tein aina lukiessani muistiinpanot ja miellekartat.

Pääsykokeet menivätkin hyvin, sillä Ronkainen valittiin 120 uuden opiskelijan joukkoon 1 540 hakijan joukosta.

– Ajattelin, että se on Helsinki, ei sinne voi ikinä päästä. Kyllä se on näköjään mahdollista, mutta vaatii itsekuria, tuleva luokanopettaja toteaa.

Myös Ronkaisen poikaystävä Pyry Niikkonen pääsi Helsinkiin opiskelemaan, mistä kuusamolainen pari onkin onnellinen. Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen pääsy ensimmäisellä yrittämällä on myös melkoinen saavutus, ja Niikkonen on aiheestakin ylpeä. Monista muistakin aloista kiinnostunut Niikkonen uskoo oikeustieteen opiskelun olevan monipuolista ja sopivan haasteellista.

– Tuntui kyllä erittäin hyvältä päästä oikikseen. Hain Helsinkiin siksi, että ajattelin kerralla kokeilla mihin rahkeet riittää. Muualle ei kannattanut hakea, koska kaikissa oikiksen tiedekunnissa on eri kirjat ja useisiin pääsykokeisiin lukemiseen ei riitä aika, keväällä neljä ylioppilasainettakin kirjoittanut Niikkonen kertoo.

Pääsykokeisiin Niikkonen kertoo lukeneensa 8-12 tuntia päivässä 49 päivän ajan. Viikonloputkin menivät lukiessa, ja välipäiviä hän piti ainoastaan yhden.

– Kirjat luin neljä kertaa, eri lukutekniikoita soveltaen ja muistiinpanoja tehden. Lopussa koin pienen burnoutin ja viimeisinä päivänä ei lukeminen onnistunut yhtään. Kokeisiin mennessä olin varma etten osaa vastata yhteenkään kysymykseen, mutta kokeen jälkeen olo oli kuitenkin helpottunut ja olin tyytyväinen suoritukseeni. Onneksi pääsin sisään, eniten olisikin harmittanut se, jos kaikki työ olisi valunut hukkaan.

Niikkosen täytyy armeijan takia lykätä oikeustieteen opintojaan vielä vuodella. Siinä missä monelle muulle armeijaan lähtö on raskasta, Niikkoselle se tuntuu toisaalta myös kaivatulta tauolta.

– En nyt sanoisi, että lykkäsin opintoja ja lähdin armeijaan kovinkaan innokkaasti, mutta pieni breikki ajatteluun raskaan ylioppilas- ja pääsykoekevään jälkeen saattaa lopulta tehdä myös hyvää.