Pääkirjoitus
Paikkakunnan ulkopuolelta saapuvat sesonkityöntekijät ovat olennainen osa Rukan ja Pohjois-Suomen matkailukeskusten arkea. Ilman näitä nykyajan lentojätkiä ja -naisia eivät matkailijoiden palvelut pyörisi.
Reissutyöläiset ovat oma heimonsa, jotka ovat kuin muuttolinnut, mutta päinvastoin: saapuvat syksyisin ja lähtevät keväisin. Tyypillinen reissutyöläinen on alansa rautainen ammattilainen. Esimerkiksi hyviä kokkeja ei kasva joka oksalla ja hiihdonopettajana toimiminen vaatii vankkaa harrastuneisuutta lajiin, urheilullisuutta sekä hyviä sosiaalisia ja pedagogisia taitoja.
Aiempina vuosina tehtyjen selvitysten mukaan Rukalla työskentelevistä yli 90 prosenttia on paikallisia. Jos paikallisia on saatavilla, yritykset palkkaavat heitä mieluusti, sillä se helpottaa käytännön järjestelyjä, kuten asumista.
Loppujen lopuksi yritys kuitenkin valitsee kuhunkin tehtävään parhaan mahdollisen tekijän, että työ tulee hoidetuksi parhaalla mahdollisella tavalla. Siksi on luonnollista ja suorastaan toivottavaa, että osa kausityöntekijöistä tulee paikkakunnan ulkopuolelta. Heidän mukanaan työyhteisö saa arvokasta kokemusta ja näkemystä siitä, miten asioita hoidetaan muualla. Aina voi oppia uutta puolin ja toisin.
Lappeenrantalainen Lauri Lehtinen on Rukalla töissä hiihdonopettajana neljättä kautta. Sesonkityöntekijälle tärkeää on halu tutustua uusiin ihmisiin, että löytää oman porukkansa, Lehtinen sanoo Koillissanomien haastattelussa (KS 14.1.2016).
Saman voi ajatella toisinpäin. Sesonkityö parantaa sosiaalisia taitoja. Siinä tutustuu uusiin ihmisiin ja paineensietokyky ja ammattitaito kohenevat. Lehtiselle ja monelle muulle reissutyö on opettavainen välivaihe elämässä. Mainittuja taitoja tarvitaan, tekipä myöhemmin työkseen mitä hyvänsä.
Kun nuori tarttuu reissutyön haasteeseen, on se merkki ahkeruudesta, aktiivisuudesta ja tulevaisuuteen suuntaavasta elämänasenteesta. Asennetta arvostavat työnantajat alasta riippumatta.