Seu­ra­kun­nat ovat Koil­lis­maal­la­kin eri­lai­sia – Pu­das­jär­veä lu­kuu­not­ta­mat­ta kirk­ko­her­rat etsivät yh­teis­työ­tä

Posion kirkkoherra Leena Pudas on sitä mieltä, että kirkon pitää uudistua ja olla kiinni tässä ajassa. Kuvituskuva. – Seurakuntalaisille on tärkeää omat julmalanpalvelus-yhteisöt ja ne täytyy jatkossakin turvata, Kuusamon kirkkoherra Taina Manninen korostaa.
Posion kirkkoherra Leena Pudas on sitä mieltä, että kirkon pitää uudistua ja olla kiinni tässä ajassa. Kuvituskuva.
Posion kirkkoherra Leena Pudas on sitä mieltä, että kirkon pitää uudistua ja olla kiinni tässä ajassa. Kuvituskuva.
Kuva: Mikko Halvari

Taivalkosken kirkkoherra Tuomo Törmänen peräänkuulutti Koillissanomissa yhteistyötä Koillismaan seurakuntien välille. Myös kirkkohallitus painottaa muutoksen tarvetta kirkon toiminnan kehittämisessä.

Taivalkoski kuuluu Koillismaan rovastikuntaan yhdessä Kuusamon ja Pudasjärven kanssa, kun Koillismaahan muuten kuuluva Posio kuuluu puolestaan Rovaniemen rovastikuntaan.

Kysymme nyt Kuusamon, Posion ja Pudasjärven kirkkoherroilta, mitä mieltä he ovat seurakuntien nykyrakenteista, yhteistyöstä ja kyvystä uudistua.

Ovatko kirkon rakenteet teidän mielestänne ajan tasalla?

Taina Manninen, Kuusamo: – Me olemme seurakunnissa erilaisten ja eri kokoluokan asioiden äärellä, mutta selkää ei kenellekkään käännetä. Kirkon rakenteitten muuttaminen on aina iso asia.

Leena Pudas, Posio: – Kirkon rakenteita täytyy päivittää. Nykytilanteessa jäsenmäärä vähenee ja väestönkehitys vinoutuu samanaikaisesti kun talous tiukkenee. Ihmiset keskittyvät isoihin kaupunkeihin sekä niiden ympäristöihin. Meillä pohjoisessa korostuvat myös pitkien välimatkojen tuomat haasteet.

– Kirkon rakenteet eivät ole enää aivan ajan tasalla. Pohjoisen pienet seurakunnat eivät saisi jäädä muutoksissa isompien jalkoihin, ja pienilläkin seurakunnilla tulee olla taloudelliset edellytykset omaan toimintaansa.

Timo Liikanen, Pudasjärvi: – Pudasjärven seurakunnan hallintoa on jo kevennetty.Näin elämme ajassa ja varaudumme muuttuvaan toimintaympäristöön. Tämän työn me teemme yhdessä seurakunnan luottamushenkilöiden ja henkilöstön kanssa. Kaikkea ei voi toki ennalta tietää.

Onko kirkolla kyky uudistua?

Manninen: – Seurakuntien uudistumistarpeesta meillä Kuusamossa on puhuttu jo ainakin kaksi viimeistä vuotta, sillä uudistumistarpeet vaihtelevat eri aikakausina. Selvää on, että myös tämän päivän ihmiset tarvitsevat kohtaamisia ja niistä meidän on huolehdittava.

– Seurakunnat ovat kautta aikojen näyttäneet mallia tekemällä sellaista pioneerityötä, josta muut ovat ottaneet mallia. Sellaista ovat muun muassa palveleva puhelin ja parisuhdeneuvonta.

Pudas: – Kirkon pitää uudistua ja olla kiinni tässä ajassa. Kirkon sanoma ja sen myötä kirkon perustehtävät ovat muuttumaton perusta seurakunnan toiminnalle ja uudistuksille. Tavat tehdä kirkon työtä muuttuvat. Esimerkiksi sosiaalisesta mediasta on tänä päivänä tullut luonteva osa seurakuntien viestintää ja yksi kohtaamisen kanava.

Liikanen: – Kirkon tai pikemminkin seurakunnan uudistamisessa linjauksia luodaan paikallistasolla valtuustossa kirkkolain säädösten puitteissa.

– Kilpailu ihmisten vapaa-ajasta todellakin kiristyy, mutta siihen olemme vastanneet vuonna 2017 valmistuneella strategiallamme, ja meillä on monia yhteisiä onnistumisen kokemuksia.

– Olen samaa mieltä Tuomo Törmänen kanssa, että epäonnistumisia ei pidä pelätä. Näkisin, että kirkolla on kyky uudistua.

Mitä ajattelette seurakuntien nykyistä tiiviimmästä yhteistyöstä?

Manninen: – Pidän taloushallinnon yhdistymistä ja tehtävien jakamista kaikkein realistisempana yhteistyönä. Siitä olisi hyvä alkaa. Esimerkiksi palkanmaksun, kiinteistöjen hoidon ja pienten hallinnollisten asioiden hoidon voisi tänä päivänä ja näillä nykyajan sähköisillä menetelmillä hoitaa esimerkiksi eri seurakuntien taloushallinnon ihmisten kanssa ilman, että välimatkoista olisi mitään haittaa.

– Seurakuntalaisille on tärkeää omat julmalanpalvelusyhteisöt ja ne täytyy jatkossakin turvata. Yhteiset jumalanpalvelukset tai yhteistyössä toteutetut jumalanpalvelukset ovat erikoistilanteita.

Pudas: – Yhteistyö on erittäin kannatettavaa, ja Rovaniemen rovastikunnassa on tehty yhteistyötä esimerkiksi järjestämällä jokin vuosi sitten muutaman pienen seurakunnan kanssa yhteistä isoiskoulutusta. Pitkien välimatkojen takia esimerkiksi kahden seurakunnan yhteinen hengellisen työn virka olisi käytännössä tekijälleen lähinnä autossa istumista tien päällä, sen sijaan seurakuntien tukipalveluissa voitaisiin mahdollisesti tehdä yhteistyötä.

Liikanen: – En näe merkittävää lisäarvoa esimerkiksi hallinnollisten palvelujen yhdistämisellä. Me kaikki olemme jo nyt kirkon palvelukeskuksen asiakkaita.

– Sama tilanne on mielestäni seurakuntien yhteistyön syventämisen ja tiivistämisen suhteen. Koillismaan rovastikunta ja Itä-Lappi ovat alueellisesti niin laaja. Ensi on päätettävä, millä foorumeilla ja mistä asioista keskustelua on ylipäätään järkevää käydä. Tässäkin kohtaa luottamushenkilöiden mukana pitäminen on ensiarvoisen tärkeää.

Kirkon luottamushenkilöt mukaan kirkon kehittämistyöhön.