Suomen seurakunnissa valitaan uudet kirkkovaltuutetut seurakuntavaaleissa marraskuussa 14.-15. päivinä. Ehdokasasettelu on kiivaimmillaan ja se päättyy ensi viikon keskiviikkona. Ennakkoäänestys on marraskuun alussa.
Vaali vaalilta seurakuntavaalien äänestysprosentit ovat pudonneet ja puhutaan vain muutaman kymmenen prosentin osallistumisaktiivisuudesta. Se ei ole paljon ja osoittaa, että seurakuntalaiset eivät tunne jostain syystä seurakunnan asioita omakseen, vaikka maksavat kirkollisveroa. Tosin vaali-innostuksen laantuminen kirkossa vuosi vuodelta ei ole mikään poikkeuksellinen asia. Näin on tapahtunut myös kunnallis- ja eduskuntavaaleissa.
Seurakunnan kirkkovaltuutetut samoin kuin kunnanvaltuutetut hoitavat yhteisiä asioita luottamushenkilöinä pienin korvauksin. Nykyisin luottamusmiehenä oleminen ei ikävä kyllä ole helppoa. Vaikka olisit tekemässä minkälaisia hyviäkin päätöksiä tahansa, kiitoksen sanaa harvoin kuulee. Luottamustoimen kritisoijia on paljon ja kaikesta tekemisestä halutaan löytää vain jotain oman edun tavoittelua. Tällainen ajattelu ei ainakaan innosta lähtemään mukaan päätöksentekoon.
Seurakuntavaalien äänestysikärajaa laskettiin näissä vaaleissa 18:sta 16:een. Sillä arvioitiin olevan virkistävä vaikutus niin ehdokkaiden saamiseen kuin myöhemmin äänestysvilkkauden kohoamiseen. Saa nähdä, miten nämä arviot osoittautuvat oikeiksi.
Ainakin ennakkotiedot Kuusamosta kertovat, että nuorten ja varsinkin ensikertalaisten ehdokkaaksi saaminen ei ole ollut mitenkään helppoa. Tosin jotkut nuoret ovat antaneet lupauksensa ehdokkaaksi ryhtymiseen, mikä on hyvä asia. Jos nuoria tulee valituksi kirkkovaltuustoon, heille pitää antaa myös tilaisuus vaikuttaa. Usein tahtoon käydä nimittäin niin, että vanhat konkarit tekevät käytännössä päätökset ja nuoret saavat toimia vain joo-joo miehinä.
Nuoria ei saa käyttää sillä tavalla hyväksi, että heidän avullaan yritetään vain saada ääniä omalle ryhmittymälle ja unohdetaan sitten käytännön päätöksenteossa. Nuoret tuovat uusia ajatuksia ja lähestymistapoja seurakunnankin päätöksentekoon. Tämä olisi erittäin tärkeää seurakuntien toiminnan aktivoimiseksi.