Pääkirjoitus
Suomen evankelisluterilaisten seurakuntien seurakuntavaalit käydään ensi marraskuussa isänpäivänä. Vaaleihin on siis aikaa runsaat kolme kuukautta. Eri ryhmittymät etsiskelevät parhaillaan sopiva ehdokkaita listoilleen. Kovin helppoa ehdokkaiden saaminen ei tänä päivänä välttämättä ole.
Seurakuntavaalit eivät herätä läheskään samanlaisia intohimoja kuin esimerkiksi kunnallis- tai eduskuntavaalit, vaikka seurakuntavaaleihinkin mennään pääsääntöisesti puolueiden listoilla. Tosin ne eivät kaikilta osin ole aivan yhtä selviä kuin vaikkapa kunnallisvaaleissa.
Seurakuntavaaleissa äänestysprosentit ovat jääneet todella alhaisiksi. Maaseudulla äänestetään kaupunkeja vilkkaammin, mutta Koillismaallakin äänestysprosentit olivat neljä vuotta sitten järjestetyissä vaaleissa noin 30 prosentin luokkaa, vähän allekin.
Äänestysikärajan alentaminen 16 vuoteen ei ole tuonut mitään selvää aktiivisuuden piikkiä, vaikka näin vähän odoteltiin.
Seurakunnissa on mietitty hartaasti, mitä voitaisiin tehdä, jotta kiinnostus seurakuntavaaleja sekä yleisemminkin seurakunnan asioita kohtaan lisääntyisi. Kuuluuhan erityisesti maaseudulla ainakin 70-80 prosenttia ihmisistä edelleen luterilaiseen kirkkoon, lapsia kastetaan, nuoret käyvät rippikoulun, ihmisiä vihitään ja haudataan. Mitään viisasten kiveä ei ole kuitenkaan löydetty. Se on harmillinen asia.
Saattaa olla, että esimerkiksi ehdokkaaksi asettautumista seurakuntavaaleissa karsastetaan leimautumisen pelossa, sillä suomalaisessa kulttuurissa uskominen on hyvin pitkälle henkilökohtainen yksityisasia. Sitä ei haluta niin vain paljastaa. Ehdokkaaksi aikova voi myös pohtia, että mitä muut hänestä ajattelevat. Voiko hän elää enää normaalia elämää kaikkine virheineen, kun pitäisi seurakuntavaaliehdokkaana päinvastoin olla esikuvana muille.
Kirkkovaltuutetun toiminta on kuitenkin hyvin pitkälle seurakunnan maallisten asioiden hoitoa aivan kuin kunnissa. Seurakunnilla on tulevaisuudessa edessään suuret taloudelliset haasteet ja yhdistymisneuvottelut naapuriseurakuntien kanssa. Siinä ainakin työtä kirkkovaltuutetuille piisaa.