Siian syys­pil­kin­tä on Ma­ri­tal­le ja Si­ni­kal­le 'hul­luu­den' aihe – ohuilla jäillä tär­keim­piä ovat pieni viehe, tarkka näkö ja kunnon tur­va­vä­li­neet

Marita Kortesalmi ja Jukka Saario tutkivat Kortesalmen käyttämää viehettä. Vaikka viehe on pieni, sitä pitää pitää silmällä sen leijuessa hyisessä vedessä. Pilkkireiästä tuijottaessa näkee, jos kala nappaa vieheen suuhunsa. Silloin tehdään kevyt vastanykäisy ja nostetaan siika pois.
Marita Kortesalmi ja Jukka Saario tutkivat Kortesalmen käyttämää viehettä. Vaikka viehe on pieni, sitä pitää pitää silmällä sen leijuessa hyisessä vedessä. Pilkkireiästä tuijottaessa näkee, jos kala nappaa vieheen suuhunsa. Silloin tehdään kevyt vastanykäisy ja nostetaan siika pois.

Alkutalven aurinkoinen iltapäivä on mitä kaunein, mutta valitettavasti siian pilkintään se on jopa liiankin kaunis.

– Pilvinen sää olisi paras. Siika on arka. Toisin kuin aktiivinen ja utelias ahven, siika pelkää valoa ja varjoa sekä kaikenlaista tömistelyä ja meteliä, kokenut siikapilkkijä Jukka Saario kertoo.

Saario saapuu Kuusamon Koskenkylään, missä Muojärven hauraalla jäällä nököttää kahdeksan istuvaa hahmoa. Pilkkijöitä – ja vain muutaman metrin päässä sulasta, nolla-asteisesta vedestä.

Heikompaa hirvittäisi, mutta käynnissä on siian syyspilkki ja apajille on päästävä.

Pisimpään jäällä ovat tänään istuneet kuusamolaiset Marita Kortesalmi ja Sinikka Keskitalo. Saalista on naisille tullut tänään vähemmän kuin aiempina päivinä.

– Saalis ei ole tärkeintä. Täällä on samankaltaisia ihmisiä ja tuttu porukka, Kortesalmi kertoo samalla pilkkiään terävästi nypyttäen.

Voissa paistettuna, savustettuna, ehkä graavinakin – Koskenkylän siika on kuuleman mukaan sangen pientä, mutta sitä on jään alla kalastajien mukaan runsaasti.
Voissa paistettuna, savustettuna, ehkä graavinakin – Koskenkylän siika on kuuleman mukaan sangen pientä, mutta sitä on jään alla kalastajien mukaan runsaasti.

Paras hetki syyssiian pilkinnälle on silloin, kun siika on kudulla ja jäät kantavat. Tänä vuonna ajankohta kudun ja jäiden tulon kanssa täsmäsi.

Ohuiden jäiden vuoksi jään pettämiseen pitää Saarion mukaan aina varautua. Monella pilkkijällä on naskaleiden lisäksi päällään kelluntahaalari. Se auttaa, jos joutuu veden varaan.

– Jäälle mennään aina kaverin kanssa. Aina. Ei koskaan yksin, Saario täsmentää.

Mikä sitten ajaa ihmiset vuosi toisensa jälkeen istumaan muutaman sentin paksuiselle jäälle?

Kortesalmi kertoo, että häntä vaivaa monen muun pilkkijän tavoin ’siikahulluus’.

– Se on vain lähdettävä aamusta tai heti kun pääsee. Täällä jäällä on tuttu porukka.

Pilkkivieheistä on todennäköisesti olemassa yhtä monta varmaa vaihtoehtoa kuin kalastajaakin. Saario kehottaa kokeilemaan siialle hopeista ja mustaa. Syöttinä toimii punainen ja valkoinen kärpäsentoukka.

Saalismestareiden vinkit ovat samankaltaisia: mahdollisimman pieni viehe, ohutta siimaa ja kunnolla lämmintä päälle. Kun siika syö, ei enää värilläkään ole väliä, jäällä kerrotaan.
Saalismestareiden vinkit ovat samankaltaisia: mahdollisimman pieni viehe, ohutta siimaa ja kunnolla lämmintä päälle. Kun siika syö, ei enää värilläkään ole väliä, jäällä kerrotaan.

Näkökyvyllä on siian pilkinnässä ratkaiseva rooli. Pilkkijä katsoo reiästä viehettä ja tekee vastanykäyksen, kun viehe katoaa siian suuhun.

– Se on näköpilkintää. Se tekee tästä jännittävää ja eksoottista, Saario innostuu.

Lue koko juttu 14.11. printistä ja näköislehdestä.

Ilmoita asiavirheestä