Kokeilu: Tekoäly otsikoi Koil­lis­sa­no­mien jutut tällä vii­kol­la

Luonnonsuojelu: Hal­li­tus sopi isosta suo­je­lu­pa­ke­tis­ta valtion maille – Kuu­sa­mos­ta mukana Ki­vi­jär­vi ja Tai­val­kos­kel­ta kolme koh­det­ta

Toimittajalta: Ruka vetää per­hei­tä puo­leen­sa – Tämän ajan ilmiö on myös mo­ni­paik­kai­suus

Mainos: Tilaa Koillissanomat Digi koko vuodeksi samaan hintaan: 3 kk 35,70 € + 2 kk kaupan päälle, tilaa tästä

Sil­mäm­me tai­vaal­la – pa­lo­len­tä­jä ja tä­hys­tä­jä lä­het­tä­vät ra­ja­ta­pauk­sis­sa vaikka kir­je­pos­tia maahan: "Hyvä tähtäys – ja heit­to!"

Tähystäjä Esko Korpela havainnollistaa viestikapulan heittoa lentokoneen ikkunasta. Kapulan sisälle kirjoitetaan nootti esimerkiksi varomattomalle tulentekijälle. Lentäjä Osmo Pohjola tarkistaa polttoainetta epäpuhtauksien varalta. Puhdasta on. Palotähystäjä Esko Korpela avustaa palolennon alkutoimissa tankkaamalla Cessna-konetta. Tankkiin meni yhteensä 116 litraa lentopolttoainetta.
Tähystäjä Esko Korpela havainnollistaa viestikapulan heittoa lentokoneen ikkunasta. Kapulan sisälle kirjoitetaan nootti esimerkiksi varomattomalle tulentekijälle.
Tähystäjä Esko Korpela havainnollistaa viestikapulan heittoa lentokoneen ikkunasta. Kapulan sisälle kirjoitetaan nootti esimerkiksi varomattomalle tulentekijälle.
Kuva: Petri Markkanen

– Kone on näkyvissä, menkääpä pyörimään sen palopaikan päälle.

Kyseisellä radioviestillä maan pinnalla oleva palokunta ohjeistaisi taivaalla lentävää palokonetta. Näin pelastushenkilökunta löytäisi perille palokohteeseen.

– Melua voi olla niin paljon, ettei radiolla saa kunnon yhteyttä, kertoo lentäjä Osmo Pohjola Kuusamon lentokentän laidalla tarkistaessaan vuosimallin 1981 Cessna 172 -lentokonetta. Sen on oltava valmis tunnin kuluttua lähtevälle palolennolle, johon Pohjola osallistuu yhdessä palotähystäjä Esko Korpelan kanssa.

Pääsääntöisesti yhteydenpito maahan hoituu VIRVE-viranomaisverkolla sekä modernimmilla laitteilla, kuten älypuhelimilla. Sijaintitietoja saadaan useasta GPS-laitteesta – ja tarvittaessa kartalta.

– Vaikka kuinka on hienoja laitteita, niin meillä on aina paperikarttoja, joihin on piirretty reittiviivat. Kaikki GPS:t kestää mennä pimeäksi ja me selviämme reissusta, Pohjola lupaa.

Koillismaan kesässä tehdään palolentoja keskimäärin 20-30 tuntia. Tänä kesänä niitä on kertynyt jo 50. Kuiva alkukesä on pitänyt propellin pyörimässä vinhaan tahtiin. Parhaimmillaan kone nousee kentältä kaksi kertaa päivässä.

Hupiajelua lentäminen ei ole. Matkaan lähdetään, jos Ilmatieteen laitoksen metsäpaloindeksi nousee tarpeeksi korkealle. Joinakin kesinä palolentotunteja ei ole kertynyt yhtään.

Jos löydetään savu, otan yhteyttä hätäkeskukseen.

Koillismaalaisten silminä taivaalla ovat Kuusamon Ilmailukerho ry:n kuusi lentäjää ja kaksitoista tähystäjää. He tekevät palolentoja vapaaehtoisina. Kerholla on yksi kone Kuusamossa sekä yksi varakone Ranualla.

Lentoreitin pituus on noin 440 kilometriä. Se kiertää Kuusamon, Posion ja Taivalkosken. Matkaan kuluu aikaa kaksi tuntia ja kolme varttia, jos reitiltä ei tarvitse poiketa.

– Jos me palo löydetään ja aletaan opastamaan pelastuslaitoksen yksiköitä, niin siinä menee huomattavasti enemmän aikaa, äkkiä napsahtaa tunti lisää.

Koneeseen tankataan polttoainetta viideksi tunniksi. Lentää saa maksimissaan nelisen tuntia, loput polttoaineesta pitää jättää reserviksi.

Tähystäjällä on lennolla kaksi sen tärkeintä tehtävää: katsella ympärilleen ja ylläpitää viestiliikennettä maahan. Harjaantunut silmä huomaa savukiehkuran jopa kymmenien kilometrien kilometrin päästä.

Viestiliikenne on haastavin homma, Pohjola korostaa.

– Jos löydetään savu, otan yhteyttä hätäkeskukseen. Sen jälkeen lennetään yli ja otetaan paikkatieto ja lähetetään se hätäkeskukseen, Korpela kertoo. Kaikki tämä liikkuvassa lentokoneessa, melun ja tärinän saattelemana.

Tarvittaessa kone jää ohjaamaan pelastuslaitosta ilmasta käsin. Jopa vedenottopaikat vinkataan palomiehistölle.

– Palokunnan ja lentomiehistön yhteistyö on saumatonta, Korpela kehuu.

Viestikapula kuuluu tähystäjän erikoisimpiin työkaluihin. Se on ontto muoviputkilo, minkä toisesta päästä roikkuu putoamista hidastava rimpsu nauhoja. Mutta mitä sillä tekee?

Joskus lentomiehistö kokee, että on tarpeen puuttua nähdyn tulentekijän toimiin ilman koko pelastuslaitoksen hälyttämistä paikalle. Vanha ja hyväksi koettu tapa on lähettää kirjepostia – tosin ilmasta.

– Ne kirjoitetaan käsin, ihan kynällä ja paperilla, Korpela kertoo.

Ikkuna auki, lentonopeus alhaisemmaksi, hyvä tähtäys – ja heitto!

– Nämä puhuttelee aika läheltä, Pohjola kertoo nauraen.

Kuuma ja kuiva sää tarkoittaa palolentojen tasaista nousua ja laskua Kuusamon kentällä ainakin tällä viikolla. Metsäpalovaroitus ei tule poistumaan aivan heti.

– Huomiselle lennolle on jo miehistö valmiina, Pohjola päättää valmistautuessaan lähtemään kiitoradalle.