Kuusamossa on kaiken kaikkiaan neljä järvien levätilannetta havainnoivaa vapaaehtoista henkilöä, joista Olli Heikkilä on yksi. Viime viikolla hän havaitsi runsaasti sinilevää havaintopaikalla Kuusamojärven Kirkkolahdessa, ja tällä viikolla löytyi levää Pohjois-Kuusamon Yli-Kitkan Isohiedanlahdelta.
Heikkilä tarkkailee silmämääräisesti Kuusamojärven Kirkkolahden ja Yli-Kitka Isohiedanlahden havaintopaikan levätilannetta säännöllisesti tiistaisin ja keskiviikkoisin ja tallentaa tiedot Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämään Järvi-meriwikiin. Se on verkkopalvelu, jota tuotetaan viranomaisten ja kansalaisten yhteistyöllä. Kuka tahansa voi perustaa oman havaintopaikan ja tallentaa sille havainnot. Levätilannetta tarkkaillaan siis silmämääräisesti, mutta mikäli levää esiintyy runsaasti, niin tuolloin otetaan näyte, joka toimitetaan Ely-keskukselle tutkittavaksi.
Vapaaehtoisena toimiva Heikkilä on tehnyt sinilevähavaintoja Kuusamossa runsaan viiden vuoden ajan ja toteaa, etteivät vuodet ole veljeksiä.
– Yleensä sinilevä liitetään helteisiin, mutta enemmän ne näyttävät johtuvan sateista, joiden myötä veteen kulkee ravinteita. Paljon on kiinni myös tuulista, jotka sekoittavat sinilevän järviveteen niin, että se on vaikeasti havaittavissa.
Toisin kuin luullaan, järvien rehevyydellä ja sinilevillä ei ole välttämättä tekemistä keskenään.
– Esimerkiksi Kitkanjärvi on karu ja puhdas mutta siellä esiintyy sinilevää joskus jopa massoittain.
Viime vuonna oli lämmin ja kuiva kesä. Tuolloin Kitkanjärvessä oli enemmän levää kuin Kuusamojärvessä, Heikkilä kertoo.
Biologi Mirja Heikkinen Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskuksesta kertoo, että eri puolilla Pohjois-Pohjanmaata on yhteensä 26 leväseurannan havaintopaikkaa. Suomen ympäristökeskus tiedottaa tilanteesta viikoittain joka torstai kesäkuun alusta elokuun loppuun.
– Viime viikolla huomattiin ensimmäiset levähavainnot Koillismaalla ja ne olivat juuri Kuusamojärven Kirkkolahdessa.
Alkukesän tuulisuus on tänä vuonna vähentänyt sinileväesiintymiä. Tyynellä säällä ja veden lämmetessä esiintymiä on herkemmin.
Heikkinen antaa kaksi helppoa neuvoa, millä tavallinen ihminen voi testata kotijärvensä levätilanteen.
– Täytetään lasiastia vedellä ja odotetaan tunti. Mikäli pintaan nousee vihertäviä hippusia, kyseessä on sinilevä.
Toinen konsti on kokeilla levämassaa kepillä. Jos levämassa hajoaa tikulla hippusina veteen, kyseessä voi olla sinilevä. Jos levä jää roikkumaan keppiin, kyseessä on jokin muu kuin sinilevä.
Heikkinen kertoo, että noin puolet järvien tutkituista sinilevistä on myrkyllisiä. Silmämääräisesti tai mikroskoopilla ei voi erottaa, mikä on myrkyllistä, mikä ei.
– Mikäli vedessä on sinilevää, vettä ei saa käyttää juomavetenä edes keitettynä. Sitä ei saa myöskään käyttää juoma-, löyly-, pesu- tai tiskivetenä. Myös uiminen on kielletty. Sen sijaan pyydetyn kalan lihaa voi syödä, mutta sisäelinten käyttöä pitää välttää. Lisäksi kannattaa pestä sekä kala että kädet puhtaalla vedellä, Heikkinen opastaa.