Ilkka Puumala aloitti vesilinnun pyynnin tiistaina Kuusamojärvellä. Veneen hän ajaa lintupaikkaan keskeltä kaupunkia, nelitahtimoottorilla. Lähtö on reilu puoli tuntia ennen virallista metsästyskauden avaamista. Paukkeen odotetaan alkavan tasan kello 12.00.
Mukana on karkeakarvainen saksanseisoja Peppi, iältään kuusi ja puoli.
– Peppi on kiltti, mutta syttyy kaikista metsästyshommista. On niin paukkuintoinen, että jos ammun ohi, niin se hyppää saman tien veneestä ettimään, että missä se lintu on, kertoo Puumala.
Asekotelossa on puoliautomaattinen haulikko. Aseen panosten syöttö on rajattu luvalliseen kolmeen laukaukseen.
Järveltä ehtii katsella rantoja.
– Tuolla ruohikossa on kymmenkunta sorsaa piilossa, arvioi Puumala näyttäen pientä nientä.
Mies aikoo ladata aseeseensa teräshauliset panokset. Lyijyn kieltämisestä vesilinnun metsästyksessä on jo 23 vuotta. Korvaaviin metalleihin on jo pikkuhiljaa totuttu, vaikka metsästäjien puheissa on yhä vertaus maapateihin.
Maalintuja saa ampua lyijyllä. Myrkyllisen metallin tehokas kantomatka on terästä pidempi.
– Osalla metsästäjiä on vielä vanhanmallisia haulikoita, joiden piipulle ei suositella terästä, mutta kyllä ne patit on tulleet niin hyviksi, että niillä kelpaa ampua.
Muitakin vaihtoehtoja, kuten bismuttia on saatavilla, mutta sitä Puumala ei suosittele.
– Sitten on lyijyä raskaampaa wolframia, mutta kun paukku maksaa viisi euroa, niin ei niitä käytetä vesilinnun pyynnissä. Kolmen millin wolframi-haulia käytetään kauriin pyynnissä jopa 60-70 metrin etäisyyksille.
Yleisin vesilintuun tähdätty haulikasa on 3,3 millin terästä, aina 40 metrin etäisyydelle.
Teiliniemen uloimmassa nokassa rantaudutaan. Täällä Puumala on metsästänyt jo 15 vuotta.
Kuusamossa Puumala tunnetaan eräliike Tärpin yrittäjänä. Ennen Tärppiä Puumala oli Keskolla. Hänet valittiin urapaikalle Helsinkiin, tuotepäälliköksi.
Tuolloin hän asui vielä Vaasassa vaimonsa Minna Rytisalon kanssa.
– Vaimo sanoi, että Helsinkiin ei lähdetä. Minä sanoin, että sitten lähdetään pohjoiseen. Perustelin, että pohjoisessa on aina ollut hyvä fiilis.
Puumalan lapsiperheessä on vähennetty punaisen lihan ostamista, koska halu on säilytellä maapalloa ja syödä luomua. Riistalinnut ovat parhaita herkkuja, varsinkin metso. Viimeksi mies laittoi Sodankylästä kaatamansa hirvenvasan paistin ja lopuista lapinukon keiton.
Peppi kiinnitetään leppään punaisella narulla. Kohta alkaa.
Kolme sorsankuvaa on vesillä, melkein rannassa. Kello on tasan 12.00, mutta pauketta ei kuulu, vaikka venekuntia näkyi rannoilla. Tuuli on navakka ja se vie ääntä.
– Parhaita ovat iltatyynet hämärässä 9-10 aikaan. Silloin on iltalento. Tyynen lisäksi hyvä sää on pieni sateen tuhnu.
Kauden avaus on tavallaan kohokohta. Kesän rauhaan tottuneet linnut lähtevät pian siivilleen.
Puumala nostaa kasvoilleen maastokuvioisen huivin. Vedenpitävään neopreenisukkaan ei mene vettä. Maihinnoususaappaat saavat kastua. Kaislikon kahlaus perhostajien kahluuhousuissa on päivällä paras konsti. Metsästäjä puhaltaa sorsapilliin houkutusäänen.
Lintuja lentelee, ilmassa odotusta ja sitten taas laukauksia.
Heinäsorsaan osuu toinen laukaus.
Se putoaa kuin kivi, siivet kyljessä.
Lue, löytyikö lintu ja mikä oli saaliin lukumäärä Koillissanomien näköislehdestä.
Vesilinnun pyynnissä on koira ehdottoman hyvä kaveri, joka ui ja etsii pudonneen linnun metsästäjälle.
– Ruotsissa on alueita, joilla vesilintua ei saa edes pyytää ilman koiraa, kertoo Ilkka Puumala.
Toinen tärkeä seikka on turvallisuudesta huolehtiminen. Varsinkin aloituksessa on heinikoissa kahlaavia ja naamioituneita metsästäjiä vaikea huomata. Ampumasektori on syytä tarkistaa.
– Ylöspäin kun ampuu, niin on turvallista ja turvallisuudesta pitää huolehtia.
Haulikon haulit ovat hengenvaarallisia vain lähietäisyydeltä, toisin kuin metsästyksessä myös käytettyjen kiväärien luotien kanssa.
Pyyntiin tarvitaan lupa vesialueen haltijalta. Se on yleensä kalastuskunta. Useimmiten kalastuskunnat ovat sopineet lupien myynnistä paikallisten metsästysseurojen kanssa, kertoo Kuusamon riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Kari Nurmi.
– Heinäsorsa, tavi, telekkä ja haapana ovat yleisimmät lajit joita täällä ammutaan.
Vesilintujen pyyntimääriä Koillismaalla ei Nurmi halua arvioida, sillä saalisilmoituksia eivät kaikki tee.
Vesilinnun pyytäjät puhuvat keskenään yleensä lintukannoista, että onko hallaa ollut ja miten poikueet ovat pärjänneet.
– Hallaa ei tänä vuonna paljoa ollut.
Vesilintuja oli puheissa paljon ennen kauden aloitusta, mutta Tolpanniemen ja Teiliniemen välistä aluetta Puumala arvioi hiljaiseksi, kun kausi alkoi.