Peruskoululaisten Pisa-tutkimustuloksissa huolestuttavinta ei ole tulosten tippuminen. Suomi pärjää edelleen loistavasti maailman mittakaavassa. Mittauksen mukaan suomalaiset peruskoululaiset ovat maailman viidenneksi parhaita.
Toki merkille pitää myös panna tulosten lasku, joka on jatkunut vuodesta 2006. Onneksi sentään lukutaidon huononeminen pysähtyi.
Huolestuttavin tutkimuksesta esiin noussut asia on koulumotivaation hiipuminen, mikä koskee erityisesti poikia.
Koulumotivaation hiipumiseen kiinnitti huomiota Turun yliopiston kasvatustieteen professori Risto Rinne. ”Olen huolissani, että koulu on kadottamassa asemaansa nuorten elämässä. Sen merkitys himmenee, eivätkä sitä mitkään digitemput pelasta”, Rinne sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa.
Jostain syystä itäsuomalaisten poikien tulokset ovat huonontuneet tuntuvasti. Mistä johtuu, että usko opilliseen sivistykseen on hiipunut? Miksi osa oppilaista näkee koulunkäynnin pelkkänä tuskallisena vaivana, eikä elämässä eteenpäin vievänä mahdollistajana?
Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kestävin saavutus on, että koko kansakunnan lahjakkuusreservi on haluttu ja pystytty ottamaan käyttöön. Tämä mahdollisuuksien tasa-arvo on vienyt elämässä eteenpäin erityisesti syrjäseutujen nuoria.
Moni koillismaalainen nuori on pystynyt raivaamaan tien menestykseen hyvin vaatimattomista oloista. Menestys on perustunut motivaatioon, joka on syntynyt toivosta saada parempi tulevaisuus. Se on saanut nuoret ponnistelemaan koulussa ja voittamaan aineelliset esteet.
Edelleen suurin osa suomalaisista koululaisista ymmärtää opiskelun ja sivistyksen merkityksen. Pisa-tuloksien valossa on kuitenkin välttämätöntä uudistaa nuorille annettava lupaus sivistyksen voimasta. Jos Suomen osaamistaso laskee, johtaa se ennen pitkää myös hyvinvoinnin heikkenemiseen.
Sivistyksen säilyminen on koulun ja kotien vastuulla. Sivistykseen kuuluu oppineisuuden lisäksi oleellisena kyky empatiaan.