Si­vis­tys­tä kan­sal­le joka hiihti – lir­ku­tuk­sis­ta kasvoi Kuu­sa­moon hen­ki­nen ki­vi­jal­ka

Onneksi ”ensin työ ja sitten lirkutukset”-asenne ei lannistanut meitä, sanoo Maila Pöyliö.

Kuva: Riina Puurunen

Koillismaalla eletään kulttuuriaikaa, lukee kuvatekstissä. Ryhmäkuvaan on kokoontunut sunnuntaisessa kirjailijamatineassa ”tämän päivän kärkikaartia”: Maija Alajuuma, Maila Pöyliö, Reino Rinne, Anna Salminen-Siikaluoma, Esko Hämäläinen ja Arvo Heikkinen. Päiväys on 28.1.1979.

Kuva on Kuusamon kansalaisopiston kirjoittajapiirin taival 1979-1994 -vihkosesta. Tekstissä ja kuvissa on kuusamolaisia opettajia, toimittajia, kirjoittavia agronomeja, rehtoreita, kirjastonhoitajia ja nimekkäitä vierailijoita muun muassa runoilija Aale Tynni. Koillissanomissa on lukenut, että kirjoittamisen into oli Koillismaalla sellainen, että Kuusamoon puuhattiin Pohjoisten Kirjailijoiden solua.

Onneksi tuli tehtyä, sanoo vihkosen vuonna 1994 julkaissut Maila Pöyliö, lausuja, kirjoittaja ja eläkkeellä oleva opettaja. Vihkosessa on tallessa tärkeä palanen kuusamolaisen kulttuurielämän historiaa. Se on etsitty esiin kirjahyllystä siksi, ettei Kuusamossa tehdyn kansansivistystyön merkitys unohtuisi.

– Vanhan ajan kansankynttilät edistivät, kehittivät ja ylläpitivät vapaata kansansivistystyötä. Innostavan ilmapiirin luomisen lisäksi haettiin ja aukaistiin väyliä.

Kansanopiston merkitys sivistystyössä oli suuri, sanoo Pöyliö.

– Kansanopisto on ollut kansan yliopisto, tärkeä kansansivistyksen puolesta puhuja.

Puhuttiin ”kansanopiston käyneistä”, sivistyneistä ihmisistä.

Kansalaisopiston merkitys sivistystyössä kosketti vieläkin suurempaa kansanosaa. Kansalaisopistossa ovat lukuisten kuorojen, kirjailijoiden, harrastajataitelijoiden, teatteriharrastajien ja monen muun kulttuurialan osaajien juuret.

Pitäjässä, jossa enimmäkseen hiihdettiin, ”lirkutuksia” joutui puolustamaan. Tarvittiin vahvoja persoonia ja kyynärpäitä.

– Opettajat olivat niitä, jotka antoivat sytykkeitä. Se näkyi erityisesti urheilun puolella, kun lahjakkaan hiihtäjän annettiin hiihtää jopa oppituntien aikana. Vähitellen virikkeitä ja mahdollisuuksia alettiin luomaan myös taiteellisesti lahjakkaille oppilaille ja kulttuurista kiinnostuneille.

Opettajat olivat avainasemassa ”henkisten” kilpailujen järjestämisessä. Myös Maila Pöyliö ohjasi ja kannusti oppilaitaan kirjoittamaan, maalaamaan, lausumaan ja laulamaan. Koululaisten taitoja taiteen eri aloilla mitattiin vielä 1980-luvulla vuosittaisissa harrastuskilpailuissa. Maila Pöyliön oppilaat menestyivät hyvin.

Harrastuspiirit, Koillissanomat, kirjasto, opettajat, opisto, luettelee Pöyliö.

– Emme saa unohtaa sitä sukupolvea, joka teki työtä kansansivistyksen eteen Kuusamossa ja erityisesti tulee nostaa esiin naisia, jotka eivät käyttäneet kyynärpäitä, mutta jotka takarivistä tekivät merkittävää kansansivistystyötä.

Opettaja ja murrekirjoittaja Maija Alajuuma, toimittaja Anna Salminen-Siikaluoma, kirjakauppias Anna Rinne, taitelija Lahja Koivunen, kirjailija Annikki Kariniemen ja niin edelleen, luettelee Maila Pöyliö.

– Kuusamossa kansanriveistä on aina noussut nimiä. Varsinkin Kuusamon kirjallinen perintö on vahva ja merkityksellinen.

Tomi Kinnunen, Meeri Koutaniemi, joukko nimekkäitä toimittajia ja niin edelleen – kuusamolaisuus mainitaan aina ja ensimmäisten asioiden joukossa.

Vaikka kanavat esille pyrkimiseen ja pääsemiseen ovat toiset kuin ennen, lähtökohdalla on yhä merkitystä.

Myös Maila Pöyliö lausujana ja toimittaja Jaakko Heikkinen olivat oman aikansa somettajia, kanava päästä esille. Heikkinen äänitti ja Pöyliö lausui Reino Rinteen runoja. Ääninauha lähettiin Yleisradioon. Koillismaan kairoilla syntyneet runot saivat kuulijoita ja palautetta.

– Reino Rinne sanoi, että runot saivat siivet, muistelee Maila Pöyliö.