Näin sanoo emeritusprofessori Jouko Vahtola.
– Taivalkosken murteessa on kaksijakoisia piirteitä. Eteläosan puheessa on paljon kainuun murteen piirteitä, kun pohjoisemmassa puhutaan enemmän kirjakielimäisesti.
Vahtolalla on lukuisia esimerkkejä murresanoista, jotka rikastuttavat puhetta.
– Taivalkosken eteläosassa saatetaan sanoa, että saimme paljon haukie. Vokaaliyhtymät ovat avartuneet eri alueilla.
Emeritusprofessorin mukaan eteläisemmät Metsäkylä ja Jokijärvi ovat historiassa olleet vahvasti kanssakäymisissä Kainuun suuntaan.
– Pohjoiset alueet kuten kirkonkylä, Jurmu, Koitila ja Loukusa ovat olleet puolestaan tekemisissä länteen päin, josta murre on saanut vaikutteita.
Emeritusprofessori kuitenkin muistuttaa, että eriäväisyyksien lisäksi taivalkosken murteessa on paljon yhteneväisyyksiäkin.
– Taivalkoskella on paljon on yhteisiäkin piirteitä, mutta tietyissä asioissa on erilaisuutta. Taivalkosken murteen yleisiä piirteitä ovat konsonanttien kaksinkertaistaminen. Niin puhutaan ympäri Taivalkoskea, se yhdistää. Esimerkiksi sivveä, Possio tai Possie ja makkea ovat taivalkoskelaisia sanoja, kun taas oulun murteessa sanotaan makia. Se taas kuulostaa taivalkoskelaisista leveältä puheelta.
Oulun murteeseen on kuitenkin tehty selvä ero Taivalkoskella.
– Taivalkoskella puhutaan asioista kahdella s-kirjaimella, mutta Oulussa usein toinen s-kirjain jää pois. Esimerkkinä käy hyvin tässä-sana, joka sanotaan Oulussa täsä.
Taivalkosken murteessa ei tunneta d-kirjainta.
– Ei sanota meidän, vaan meijän ja metsä on koko Taivalkosken alueella mehtä.
Vahtolalla on myös omakohtaisia kokemuksia siitä, miten Taivalkoskella puhe poikkeaa eri alueilla.
– Kun menin aikoinaan Jurmusta keskikouluun ja samalle luokalle tuli oppilaita Jokijärven suunnalta, niin heidän kielensä kuulosti oudolta. Sitä piti silloin rumana kielenä, vaikka eihän se sitä missään nimessä ollut.
Vahtola luettelee pitkän liudan kainuun murteen piirteitä.
– Maa on muaa, sääski on siäski, sääri on siäri. Kainuun murteessa ihmiset myös tulloo ja juoksoo sekä ruokailoo ja kahteloo. Siinä on paljon savolaispiirteitäkin, mutta taivalkosken murteesta ei voi sanoa, että siinä olisi paljoakaan savolaisuutta mukana.
Vahtolan mukaan monet murresanat ovat häviämässä Taivalkoskeltakin.
– Kirjakieli on vallannut yhä enemmän alueita. Murre saatetaan nuorten ihmisten joukossa kokea rumaksi.
Emeritusprofessori pitää Koillismaan alueen puhetta rikkaana.
– Kuusamon murteen pohja tulee Kainuusta. Sinne on tullut aikoinaan asutus lähes yksinomaan Kainuusta, joten se selittää myös murteen.
Posiolla puhutaan aika paljon samalla tavalla kuin Taivalkoskella.
– Posion eteläosassa voi kuitenkin pompata esille vahvasti kainuun murre.
Murre on jonkin ryhmän tai yksilön puhuma kielen muoto.
Murteet voidaan jakaa aluemurteisiin, puhujaryhmien kielimuotoihin ja yksilömurteisiin.
Yleensä murteella tarkoitetaan aluemurretta eli kielen alueellista muotoa, jota puhutaan tietyllä seudulla.
Murrealueen koolle tai murteen puhujien määrälle ei ole rajaa. Laajalla alueella puhuttu murre voi jakaantua moniin alamurteisiin, jotka vuorostaan voivat muodostua vielä pienemmistä murteista.
Sosiaalinen murre on tietyn sosiaalisen ryhmän puhemuoto.
Yksilömurre,on yhden henkilön puheenparsi. Koska puhetapa muuttuu ja kehittyy ajan kuluessa, yksilömurre on syytä rajata tiettyyn ajanjaksoon.
Murre on rikkaus.
Suomi on muutenkin rikas kieli ja murteet rikastuttavat sitä entisestään.
Olen asunut ympäri Suomea useassa eri kaupungissa saanut tutustua lukuisiin murteisiin.
Oma suosikkini on meänkieli. Meänkieli on Suomen länsirajalla ja Ruotsin itärajalla puhuttava murre. Ruotsissa meänkieli on jopa virallinen vähemmistökieli.
Meänkielessä on paljon lainasanoja ruotsista. Sen kuunteleminen varsinkin ruotsalaisella aksentilla on hauskaa. Meänkieltä ymmärtää pääosin, vaikkei ruotsia osaisikaan. Meänkielessä on myös paljon omia sanoja.
Kun muuttaa uudelle murrealueelle, ei sekaannuksilta voi välttyä.
Varsinkin alussa uusien tuttavien kanssa puhe keskittyy usein juttukaverin murteeseen.
Itse muistan hauskan tarinan Helsingin ajoilta, kun olin lähdössä käymään lomalla syntymäkaupungissani Oulussa.
Futiskaverit toivottelivat pukukopissa hyvää lomaa ja pyysivät tuomaan tuliaisina uusia hauskoja sanoja.
Murteista saa monta kutkuttavaa juttua, kun sitä uskaltaa käyttää – missä päin maailmaa sitten liikkuukin.
Juhani Eskola