”8.5. kello 3.00-4.30 Kojujen takana ukko hioo. 5.20 etuvasemmalla 50 metrin päässä koppelokaravaani noin 10 kappaletta seuraa kukkoa. Kulkivat metsässä yhtenä parvena yli 100:n metrin matkan, vain osa koppeloista niiaili. 2 koppeloa lensi pois eli ovat paritelleet puiden takana. Koppelot söivät vähän väliä välittämättä kukosta. Karavaani vaan kulkee, nyt takaisin vasemman kautta.”
Ote on luontovalokuvaaja Olli Lamminsalon kojupäiväkirjasta viikon takaa, kun soidin oli kiivaimmillaan
Kojussa vietettyjen viikkojen perusteella Lamminsalo on metsäkanalintujen kannan suhteen toiveikas. Yksilöitä on ollut liikkeellä hyvin ja tapahtumia riittänyt.
Tänäkin keväänä teeren soidinmenoja on Kuusamossa kuvattu arviolta 5-10 kojussa ja metsoa, Lamminsalon arvion mukaan, alle viidessä paikassa. Aktiivisten soidinpaikkojen määrää ei tiedetä, mutta yksin valtion mailla Kuusamossa metson soidinpaikkoja on lähes neljäkymmentä.
Lukujen perusteella huoli siitä, että piilokojujen pitäminen ja kuvaaminen soidinpaikoilla häiritsisi lintuja ja näkyisi kannassa, on Lamminsalon mukaan perusteetonta.
Soidin on täysin pyhä, sanoo Olli Lamminsalo.
– Sitä ei mennä häiritsemään. Se on kaikkien etu, kuvaajien ja metsästäjien, että se onnistuu. Jos meistä olisi häiriötä, linnut eivät enää ilmaantuisi paikalle.
Lamminsalo sanoo, että Kuusamossa soidinten aktiivinen kuvaaminen on tiukasti ammattilaisten ja todella kokeneiden kuvaajien käsissä. Kojut viedään soidinpaikoille vähitellen, hyvissä ajoin ja totuttamalla. Kojut pysyvät samassa paikassa vuosia.
Kojupäiväkirjamerkintä kertoo miten vähän linnut välittävät kojuista: ”9.5.: 3.50 kukot ottaa yhteen ryteikössä kojujen edessä 30-40m päässä ja samalla paikalle ryntää tappelunhaluinen/utelias 3:s kukko kojujen välistä metrin päästä !!! Alkaa hirvee mäiske ja myllytys kojujen edessä 25metrissä, jotain videookin tuli. 3:s kukko seurailee yksinäistä koppeloa.”
Luonnossa kuvaaminen häiriötä aiheuttamatta perustuu luontotuntemukseen, sanoo Lamminsalo.
– Niin sanotuilta villeiltä kuvaajilta puuttuu luontotuntemus. Ne aloittavat pystymetsästä ja haluavat nopeasti hyviä kuvia.
Ryntäilevä luontokuvaaja oppii aika nopeasti, että kuvat jää saamatta, jos kohdettaan ei kunnioita.
– Kaikki virheet on tehty jo. Tärkeintä on tuntea kohde ja sen käyttäytyminen. Luontotuntemus tulee kokemuksesta ja sitä saa liikkumalla kokeneimpien kuvaajien kanssa.
Luonto- ja lajituntemus on tarpeen kotipihassakin. Pikkulintujen pesintä on jo alkanut, eikä linnunpönttöjä pidä enää mennä aukomaan ja siivoamaan.
– Kotipihassa on kaksi lajia, talitiainen ja sinitianen, jotka ovat helposti hylkääviä. Jos pönttöjä mennään siivoamaan liian myöhään, riski pesän hylkäämiseen on iso.
Pöntöt on hyvä siivota syksyllä tai viimeistään huhtikuun lopulla.