Pääkirjoitus
Puolenkymmentä vuotta sitten Kuusamoon oli suunnitteilla 840-paikkainen vasikoiden välikasvattamo. Hankkeen takana oli joukko kuusamolaisia ja posiolaisia tuottajia.
Välikasvattamolle haettiin lupaa kahteen eri paikkaan, mutta toimijat joutuivat perääntymään ankaran vastustuksen alla. Lopulta homma lopahti kuin lehmän häntä ja tuottajat hautasivat suunnitelmansa – Kuusamossa.
Uusi paikka löytyi Simon Kuivaniemeltä, jossa välikasvattamo on ollut toiminnassa pian kolme vuotta, eikä ongelmia tiettävästi ole esiintynyt.
Välikasvattamon jälkeenkin on ollut ainakin yksi tapaus, jossa navetan paikka on herättänyt kinaa. Vastustamisinto on huolettaa Kuusamon maaseutuasiamies Jouni Määttää (KS 4.4). Isoja investointeja vastustetaan aika lailla, hän sanoi.
Kuusamossa on jäljellä 70 maatilaa ja osuusmeijerin useamman kunnan hankinta-alueella noin sata enemmän. Maatilojen määrä vähenee muutaman tilan tahdilla vuodessa.
Vastustamisen sijaan olemassa olevia ja perusteilla olevia maatiloja pitää kaikin keinoin tukea ja rohkaista. Missä lanta vielä haisee, siellä kylien tulevaisuus näyttää valoisimmalta.
Maatila säteilee laajasti hyvinvointia ympärilleen. Yksi alkutuotannon työpaikka tuo myötäjäisinään vähintään kaksi työpaikkaa jalostukseen ja palveluihin. Maatila pitää myös tiet aurattuina, ja postinjakelun toiminnassa, mikä hyödyttää mökkiläisiä.
Maatilojen määrän väheneminen on käynyt yhtä jalkaa kyläkoulujen loppumisen kanssa.
Maatilojen investointi-intoa pitää rohkaista erityisesti nyt, kun Kuusamon Juusto on pääsemässä jaloilleen. Maataloustuotannon aallonpohja voi hyvinkin olla käsillä. Paikallisten tuotteiden ja matkailun hedelmällisestä liitosta on myös paljon puhuttu.
Maauskoa pitää vaalia, ei potkia tainnoksiin. Koillismaa tarvitsee menestyäkseen myös perinteisiä elinkeinojaan.