Maanmainiot sirniöläiset perustivat sonniosuuskunnan. Yhteisellä sonnilla astutettiin kylän lehmät. Vaan taisipa tuo yhteishenki siinä asiassa usein rakoilla. Yhteiselle sonnille vietiin aina huonoimmat heinät, sateen kastelemat tai muuten pilalle menneet. Siitä tulikin sitten sanonta, että tulee sonnin heiniä, kun oikein huonoja tuli.
Oltiin kansakoulussa ja kaikkien tuntema, taitava kokki Veijo-Hanna oli keittäjänä. Kerran hän oli keittänyt kesäkeittoa, joka ei ainakaan meille pojanmurikoille maistunut. Hanna suuttui ja tokaisi: no nisumaitokeittoako teille pitäisi olla? Myöhemmällä iällä on kyllä kesäkeittokin maistunut.