– Kun se auto lähtee viivalta tosi nopeesti, se tuntuu mahtavalta. Parasta on se vauhti.
– Aina kun on hyvä lähtö, on hyvä fiilis.
Näin kuvaavat 16-vuotias Veera Kauttio ja 15-vuotias Oona Bergbacka jokkiksen huumaa. Jokkis eli jokamiehenluokka on autourheilulaji, jossa ajetaan kilpaa sorarataa ja pelti voi rytistä.
– Siinä saa tuupata vähän autolla kaveria. Tai no, ei välttämättä, mutta pelti saattaa mennä ruttuun ja autot pyöriä, Bergbacka nauraa hykertää.
Nuorten naisten lommoisia ajopelejä katsoessa sitä ei epäile.
– Tuommoista ralliahan tuo on, Kauttio toteaa.
Se nähtiin myös viikonloppuna Kurkijärven jokkisradalla, kun Karhunkaatoajoihin saapui 89 kuljettajaa joka puolelta Suomea. Vakavia loukkaantumisia ei sattunut, mutta ainakin yksi kaato tapahtui.
Lauantaisissa kisoissa Bergbacka oli neljäs ja Kauttio viides, ja kummallakin on takana nyt kahdet kisat.
– Ensimmäiset kisat on vähän semmosta harjoittelua, Kauttio nauraa.
Kipinän harrastukseen tytöt saivat perheenjäsenten innostamana ja mukana kisoissa kulkemalla. Jokkisperinne on Kuusamossa pitkä: ensimmäiset kisat järjestettiin jo 80-luvun alussa.
– Iskän kautta se lähti, Bergbacka kertoo.
Miten ihmiset sitten reagoivat, kun nuoret, alle ajokortti-ikäiset tytöt kertovat harrastavansa aggressiivista autourheilulajia?
– Eihän tämä ihan perinteinen ”tyttöjen laji” oo, ja kyllä ne välillä ihmettelee, ja joutuu sitten selittämään, että mitä jokkis on. Ei kovin moni usko, että harrastetaan tätä, ja yllättyy, Kauttio hymähtää.
– Pojat on ihmetelly, että miksi te tuommoista harrastatte, Bergbacka kertoo.
Nuorten sarjaan kilpailemaan pääsee jo sinä vuonna, kun täyttää 15 vuotta, suoritettuaan ensin JM-tutkinnon.
Tuntuuko, että jokkiskokemuksesta on hyötyä siinä vaiheessa, kun ajokorttia sitten ajaa?
– Ei siitä varmaan ainakaan haittaa ole. Onhan se tietenkin ihan eri asia, Kauttio toteaa.
– Onhan tää nyt vähän semmosta reuhkaamista, Bergbacka nauraa perään.
Jokkikseen autot rakennetaan itse, ja ne kiertävät ostotarjousmenettelyssä ajajalta toiselle. Bergbackan kilpailussa ajama auto on ollut alunperin Fiat 133.
– Tekniikka on korvattu aikalailla täysin. Kyllä ne on aika pitkälle ite rakennettuja, kertoo autoa rakennellut Juho Koramo.
Vahvistettu runko, rajuun ajoon sopiva penkki, kypärä, ajohaalari, hanskat, kengät. Ainakin näitä Veera Kauttio luettelee jokkisautoiluun kuuluvaksi.
– Kyllä tämä on loppujen lopuksi aika turvallista, Kauttio toteaa.
– Ellei sitten käy niinku iskällä yhessä kisassa, kun joutui repii ovea takaisin kiinni, kun aukesi kesken kaiken, Bergbacka muistelee.
Kauttio ja Bergbacka uskovat harrastavansa moottoriurheilua koko ikänsä.
– Toivottavasti myös tätä jokkista, Kauttio pohtii.
– Meiänhän pitää lähteä yhessä sitten kisoihin joka paikkaan, Bergbacka suunnittelee.
Lauantaisissa kisoissa nuorten sarjaan ilmoittautui vain viisi osanottajaa. Tytöt miettivät, miksipä ei moni muukin nuori lajista innostuisi.
– Jos vaan uskaltaa ajaa kovaa.
Jokkis eli jokamiehenluokka
Harrastajamääriltään suurin autourheilulaji.
Edullinen kilpa-autoiluluokka, jonka vapaat tekniset säännöt mahdollistavat auton rakentamisen lähes kaikista siviililiikenteessä käytettävistä autoista.
Autot ovat sääntöjen mukaan myyntivelvoitteen alla. Kilpailun jälkeen ostotarjousmenettelyssä autot ovat kilpailijalisenssin ja lajitutkinnon omaavien harrastajien ostettavissa.
Kilpailemaan pääsee sinä vuonna kun täyttää 15 vuotta, suoritettuaan ensin JM-tutkinnon. Tutkinnon voi suorittaa jo sinä vuonna kun henkilö täyttää 14 vuotta.
Nuorten luokassa ovat alle 18-vuotiaat, yleisessä luokassa yli 18. Kaikissa luokissa kuljettajilta vaaditaan tutkinnon lisäksi kilpailulisenssi.
Radat ovat pääosin soraratoja, joita on hieman alle sata. Muutamia kilpailuja ajetaan myös kokonaan asfaltilla eli moottoriradoilla sekä talvella jääradoilla.
Kilpailuja järjestetään vuosittain n.100 eri puolilla maata. Osallistujamäärät vaihtelevat 50-400 kuljettajaan.