Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus (SOTE) on ollut viimeaikaisten hallitusten ”kuuma peruna”. Uudistusta on yritetty viedä maaliin erilaisilla rakenteellisilla ratkaisuilla. Tähän mennessä ei asiassa ole onnistuttu. Edellinen yritys kompastui kalkkiviivoilla perustuslailliseen kuoppaan. Kolmen ässän hallitus on lähtenyt omaan yritykseensä portaittaisella strategialla. Viime vuoden marraskuussa kovan väännön jälkeen päätettiin, että muodostetaan 15 sotealuetta ja 18 itsehallintoaluetta (maakuntaa). Tämä ratkaisu on kevään mittaan muuttunut 18 sotealueeksi. Eli maakunta ja sotealue ovat yksi yhteen alueita. Tätä ratkaisua on täydennetty viiden nykyisen Erva-alueen (erityisvastuualue) kordinaatioroolilla.
Viime viikon torstaina hallitus julkaisi listan ”laajan palvelun päivystyssairaaloista”. Niitä on 12 kappaletta. Tässä yhteydessä tulee uudestaan ajatus, että olisiko sittenkin pitänyt päätyä 12 SOTE-alueeseen, 12 maakuntaan ja 12 laajan palvelun sairaalamalliin.
Tällöin kaikki kolme osa-aluetta kattaisivat samanlaiset toiminnalliset sisällöt. Sote-juna puksuttelee määrätietoisesti kohti määränpäätä, välillä pysähdellen väliasemille, tarkasteluasemille.
Seuraavalle asemalle tulo on nyt selvästi viivästymässä. Koivujen lehdet ovat jo hyvässä kasvussa.
SOTE-uudistus on niin merkittävä rakenteellinen uudistus, että se on syytä huolella valmistella. Onhan uudistuksen keskeiset tavoitteet meidän palvelujen käyttäjien näkökulmasta todella tärkeät.
Onhan tavoitteena yhdenvertaisten, laadukkaiden ja asiakaslähtöisten palvelujen turvaaminen koko maassa, siis myös täällä Koillismaalla. Toinen merkittävä tavoite on perustason palvelujen vahvistaminen. Tavoitteista huolimatta kuntalaisen huoli on olemassa, miten tavoitteet toteutuvat eri puolilla maata. Päivystysulostulo heitti monta huolestunutta kysymystä. Asia ei ole välttämättä sellainen miltä se päälle päin näyttää.
Uudistuksessa palvelujen järjestämisvastuu siirtyy kunnilta ja kuntayhtymiltä 18 maakunnalle. Meidän alueen järjestäjänä tulee toimimaan Pohjois-Pohjanmaan maakunta.
SOTE-uudistusta linjaavaa lakiluonnosta odotellaan nyt lausunnolle. Se avaa meille konkretiaa, miten palveluita tuotetaan. Miten rakennetaan ihmisen hyvinvoinnin ja terveyden kannalta tärkeä palveluketjujen saumaton kokonaisuus? Miten toteutetaan horisontaalinen ja vertikaalinen integraatio sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta? Miten varmistetaan asiakkaan, kuntalaisen mahdollisuus valita, ottaako palvelun julkiselta, yksityiseltä vai kolmannen sektorin tuottajalta? Miten varmistetaan palvelun laadukkuus ja kustannustehokkuus? Moni kysymys odottaa nyt vielä vastausta.
Näihin kysymyksiin vaikuttaa myös, minkälaisia palvelukokonaisuuksia muodostetaan.
Uusi SOTE-malli tuo meille kuntalaisille mahdollisuuden tehdä valintoja, mutta samalla lisää vastuuta ennnaltaehkäisevästä toiminnasta oman terveyden eteen.
SOTE-uudistuksen yksi isoista ja kustannuksia keventävistä osa-uudistuksista on tietojärjestelmien uudistaminen siten, että ne toimivat selvästi nykyistä paremmin yhteen. Eri tietojärjestelmien tulee ”kätellä keskenään” ja tiedon on voitava siirtyä sujuvasti eri toimijoiden järjestelmien välillä. Turha työ on saatava karsittua. Tämä on yksi keskeinen integraation onnistumisen edellytys.
SOTE-uudistuksen myötä peruskuntien tehtävät tulevat muuttumaan. Kunnista tulee ns. ”sivistyskuntia”, jotka vastaavat koulutuksesta, kulttuurista, ennaltaehkäisevästä terveystyöstä ja mikä tärkeää kunnan elinvoimaisuudesta.
Tämän hallituskauden aikana Suomi tulee muuttumaan enemmän kuin useana edellisenä kautena yhteensä.
Maan hallituksella on positiivinen tekemisen meininki. Suomelle annetaan uusi suunta.
Nyt tarvitaan muutosvalmiutta ja nyt on myös vahvan vaikuttamisen aika ja paikka.