Pääkirjoitus
Lääkäripulasta on tullut pienten maaseutukuntien vakiovaiva. Taivalkoskella kärsitään juuri nyt hammaslääkäripulasta (KS 3.9). Kahteen avoimeen virkaan ei ole vuosiin saatu yhtään hakemusta.
Lääkäripulaan ei perinteisillä konsteilla ole näköpiirissä nopeaa ratkaisua. Lääkärikunta näyttää keskittyvän suurten kaupunkien sairaaloihin. Suuntauksena on ollut, että nuoret lääkärit ei koe vetoa pieniin terveyskeskuksiin, jossa kollegoiden tuki on kaukana ja päivystysvelvoite raskas.
Kunnat ovat olleet varsin neuvottomia lääkäripulan edessä. Lakisääteiset velvoitteet täyttääkseen kunnat ovat olleet pakotettuja monenlaisiin järjestelyihin, joille yhteistä on se, että rahaa on palanut.
Ongelmavyyhteen liittyy erikoissairaanhoidon palvelut, joista koituvat ostomenot ovat kasvaneet voimakkaasti. Jos perusterveydenhuolto nilkuttaa, valahtaa potilas helposti erikoissairaanhoidon asiakkaaksi saamaan kaikkein kalleinta hoitoa.
Kuusamo lähtee ratkomaan lääkäripalveluiden saavutettavuutta aivan uudella tavalla. Kaupunki kilpailuttaa tarvittavat erikoissairaanhoidon palvelut yhtenä kokonaisuutena. Alustavien laskelmien mukaan vuosisäästö yhden toimijan mallissa olisi 400 tuhatta euroa verrattuna nykytilanteeseen, jossa kaupunki ostaa palveluita hajanaisilla sopimuksilla sieltä ja täältä. Parhaassa tapauksessa kuusamolaiset saavat enemmän ja parempia palveluja omalla kotipaikkakunnallaan halvemmalla hinnalla.
Kuusamon mallin luulisi olevan mielenkiintoinen myös naapurikuntien kannalta. Niilo Keränen ehdotti kolumnissaan Koillismaan kuntien kuntayhtymää palvelujen tuottamiseksi (KS 1.9.).
Kymmenkunta vuotta sitten Koillismaan kunnat yrittivät yhteisen perusturvan luomista, mutta laihoin tuloksin. Nähtäväksi jää, onko sote-uudistus niin iso peikko, että se saa yrittämään vielä kerran laajamittaista yhteistyötä. Kuntien rahoista puolet ja ylikin menee jatkossa Oulun isännöimälle sote-alueelle, mutta kannattaisi yrittää pitää edes tuottajavastuu omissa käsissä.