Pääkirjoitus
Hallitus löysi kovan väännön jälkeen lauantaita vasten yöllä sopuratkaisun siitä, miten sosiaali-ja terveyspalvelut maassamme tulevaisuudessa järjestetään.
Päätöksen mukaan Suomessa toimii vuoden 2019 alusta lähtien 18 itsehallintoaluetta. Itsehallintoalueet muodostetaan nykyisen maakuntajaon pohjalta. Jatkossa sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään 15 itsehallintoalueen puitteissa. Kolme aluetta järjestää soten isomman naapuri-itsehallintoalueen kanssa yhdessä. Sote-uudistus merkitsee siis sitä, että jatkossa kunnat eivät enää järjestä eivätkä rahoita sosiaali- ja terveyspalveluita.
Lisäksi yhtenä osana uudistusta säädetään valinnanvapauslainsäädäntö, joka mahdollistaa, että käyttäjä valitsee itse palveluiden julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin tuottajan. Tämä tuo palveluja tarvitsevalle vapauden valita julkisen ja yksityisen palveluntarjoajan välillä. Tämän voi nähdä joko peikkona tai mahdollisuutena. Etenkin oppositiosta kuuluikin heti tuoreeltaan kommentteja, joissa pelätään yritysten pyrkivän rahastamaan sote-palveluilla. Asian voi nähdä myös toisin: tehokkuus ja laatu lisääntyvät, kun palvelujen järjestäjät kilpailevat keskenään.
Sote-uudistuksen olennaisin asia tavallisen kansalaisen näkökulmasta on, että jatkossa sosiaali- ja terveyspalvelut turvataan mahdollisimman lähellä ihmistä kaikkialla Suomessa. Oikea-aikaisen hoidon ja sujuvien hoitoketjujen kannalta on olennaista, että sosiaalipalvelut, perusterveydenhoito ja erikoissairaanhoito ovat saman järjestäjän käsissä ja palvelut hoituvat yhden luukun periaatteella. On oikea suunta, että nykyisen noin parinsadan palvelujärjestäjän tilalle tulee 18 alueellista järjestäjää.
Hallitus osoitti ratkaisullaan sopimisen tahtoa ja myös kriisinsietokykyä. Tämä vaikea päätös oli saatava aikaiseksi, sillä hallituksen kaatuminen ja uudet vaalit olisivat sopineet Suomen tämänhetkiseen taloustilanteeseen erittäin huonosti. Suuret ratkaisut, kuten tämä sote, vaativat usein kovia otteita ja ennenmuuta suurta tahtotilaa. Sotea on veivattu jo niin pitkään, että ellei nyt olisi päästy sopuun, olisi kyse ollut koko poliittisen päätöksenteon uskottavuudesta. Sote-uudistus on iso ja kauaskantoinen asia, joka ei synny käden käänteessä. Nyt saatiin vasta askelmerkit uudistukselle ja niillä mennään. Varmaa kuitenkin on että helppo taival ei ole edessä, kun ryhdytään puhumaan muun muassa rahasta.