Tulossa olevaan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen sisältyy toiveita ja pelkoja. Ylen 1 700 johtavalle kuntapäättäjälle tekemässä kyselyssä silmiinpistävää on huoli, että joku muu voittaa ja itse joutuu häviäjien joukkoon.
Pienet kunnat pelkäävät palvelujen karkaavan maakuntakeskuksiin. Isot kunnat pelkäävät, että sote-palvelujen laadun tasoittaminen yhtenäisemmäksi koko maassa johtaa varojen kohdentamiseen syrjäseuduille.
Näyttää siltä, että pääkaupunki vastaan muu Suomi -keskustelu saa vettä myllyynsä. Näin kirjoitetaan eräässä vastauksessa: ”Kun maakunnat eivät saa verotusoikeutta, valtio antaa ’määrärahan’, jolla sote pitää alueella järjestää ja samalla lähettää suuren osan rahoista pohjoisen ja idän elinvoimattomille maakunnille. Mitä jää etelässä käteen, muuttovoittoisilla alueilla? Heikentyvä sote.”
Suurten maakuntakeskusten ja pääkaupunkiseudun marina kuulostaa luvalla sanoen ylimitoitetulta. Pääkaupunkiseudun ja suurten kaupunkien väestöllinen ja poliittinen ylivoima on niin suuri, että edunvalvonta pelaa varmasti. Kommentteja voi tulkita niin, että sote-uudistuksessa ajetaan asemiin. Kun tiedetään, että uudistus ratkaisee resurssien jaon pitkälle tulevaisuuteen, joka puolella valmistaudutaan kynsien hampain pitämään kiinni omastaan.
Syrjäseutujen ”elättämisen kalleutta” kitisevien kannattaa muistaa mittasuhteet. 20 suurimmassa kunnassa syntyy yli puolet kuntien menoista. Sadan pienimmän kunnan osuus kaikkien kuntien menoista on kolme (3) prosenttia, 200 pienimmän kunnan 13 prosenttia. Laskelma on vuosikymmenen alkupuolelta, kuntia on sen jälkeen yhdistynyt, mutta luvut antavat edelleen hyvän kuvan kokonaisuudesta.
Pääkaupunkiseudun tai vaikka Oulun talous ei oikene syrjäseutuja potkimalla. Posiolla tiedetään karvaasti sote-uudistuksen tarpeellisuus: kun rahat eivät riittäneet enää edes lakisääteisiin palveluihin. Posio vältti talousromahduksen ostamalla sote-palvelut yksityiseltä.