Pääkirjoitus
Sote-uudistusta lähdetään viemään eteenpäin viiden alueen pohjalta. Uudistuksen on määrä tulla voimaan vuoden 2017 alusta eli sen yksityiskohtia voidaan aluetasolla vielä hioa runsaat pari vuotta.
Uudistuksen toteuttamisessa on linjattu, että vastuu sosiaali- ja terveyspaleluiden tuottamisesta säilyy kunnilla ja kuntaliitoilla. Palvelut voidaan tarjota joko kunnan omana toimintana, yksityisiltä tai järjestöiltä ostaen tai palvelusetelillä.
Sote-alue päättää, mitkä kunnat ja kuntayhtymät hoitavat palvelujen tuottamisen ja mitkä niiden tehtävät ovat. Kunnilla on edustus sote-alueen päättävissä elimissä. Eräänä soteuudistuksen tärkeänä perusteluna on ollut kustannusten säästäminen.
Merkittävää ja hieman yllättävää sote-asiassa on se, että siitä päästiin keväällä yllättävän nopeasti yksimielisyyteen ja hankkeen takana ovat kaikki puolueet. Puolueiden mielestä nykykäytännölle on tehtävä jotain.
Uudistus voi olla paperilla hyvä, mutta vasta käytäntö tulee näyttämään, miten hyväksytty malli tulee toimimaan. Sote-alueet ovat isoja ja kuntia on kymmeniä ja ne ovat rakenteeltaan erilaisia.
Pelkona varsinkin pienemmissä kunnissa on se, miten käy esimerkiksi niiden terveyskeskusten. Pienen kunnan mahdollisuudet pitää puoliaan alueen päättävissä elimissä ovat pienet. Isot kunnat tulevat jyräämään ja muodostamaan päätöksenteon ytimen. Pienten on tultava mukana.
Varsinkin Pohjois-Suomessa matkat ovat pitkät ja tämä tuo omat erikoispiirteensä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteelle. Joudutaanko terveyskeskukseen tulevaisuudessa menemään satojen kilometrien päähän kotoa? Jos näin on, se karsii kävijöitä.
Toisaalta voidaan nähdä positiivisiakin puolia asiassa. Isolla järjestäjällä on levemmät hartiat toimia, jos se näin haluaa.
Esimerkiksi Kuusamossa on jo ruvettu varautumaan soteuudistukseen erikoissairaanhoidon osalta. Toivottavasti siinä onnistutaan ja erikoispalveluita pystytään säilyttämään täällä tulevaisuudessakin. Helpompi on yhden lääkärin tulla potilaiden luo kuin monen mennä lääkärin luo.