Valmisteilla oleva maakuntauudistus on valmistumassa, joskin hitaasti, mutta parempi näin ettei suuria virheitä pääsisi tapahtumaan. Odotin kuitenkin maakuntauudistuksesta enemmän kuin nyt on tapahtumassa. Odotin, että maakunnille tulisi laaja, mutta rajoitettu itsehallinto.
Hallintorakenteet ovat niin suuressa muutoksessa, että tehtyjen virheiden seuraamukset voivat muodostua kohtalokkaiksi näiden selkosten asukkaille.
Suurin muutos, joka koskee suurta osaa kansalaisia sekä alalla toimivia työntekijöitä, on sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien siirtyminen maakuntien hoidettaviksi. Lähes puolet kunnan budjetista lähtee tämän takia pois.
Koko valtakunnassa 200 000 sote-puolen henkilötyövuotta siirtyy 18 maakunnan hoidettavaksi. Loput 15 000 siirtyvää henkilötyövuotta ovat uudistuksen mausteet, tärkeitä tehtäviä, jotka ovat valitettavasti jääneet maakuntauudistuksessa vähemmälle huomiolle.
Ongelmia aiheuttaa se, että maakunnilla ei ole todellista valtaa, koska verotusoikeutta ei ole. Ne päättävät, joilla on rahat, käytännössä valtionvarainministeriö. Vaarana on, että maakunnassa alkaa valtava palveluverkoston järjestely, joka pahimmillaan keskittää tärkeät sote-palvelut maakunnan keskuspaikkaan. Kuntien asema voi jäädä hyvin heikoksi.
Kataisen hallitus yritti sote-uudistusta kuntien määrää vähentämällä ja nyt Sipilän hallitus maakuntauudistuksella. Maakuntauudistus voi olla pahempi kuin Kataisen hallituksen torsoksi mennyt kuntauudistus, palveluista kun päätetään yhä kauempana. Selvää on, että maakuntavaltuutetuista suurin osa joka tapauksessa valitaan sieltä, missä on suurin osa väestöstä, eli maakunnan keskuksesta. Tulee mieleen, että tehdäänkö nyt iso kuntauudistus?
Taivalkoskella olemme tottuneet hyviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Lääkäritilanne on hyvä, hoitohenkilöstöä kutakuinkin riittävästi ja kaiken päälle kesäaikaa lukuun ottamatta viikonloppupäivystys on voitu järjestää omassa kunnassa, mikä on tosi harvinaista tämän kokoiselle kunnalle.
Sote-uudistusta mainostetaan sillä, että ihmisten valinnanvapaus lisääntyy. Voi valita, mistä palvelun hakee. Usein tällainen vapaus on hyväosaisten vapautta eikä välttämättä käytännössä koske vähävaraisia, pitkien taipaleitten takana asuvia koillismaalaisia.
Uhkana on myös se, että uudistuksen jälkeinen hallinto-organisaatio ei tunnista kansalaisten tarpeita. Maakunnan syrjäisimmistä kunnista tulee silloin väistämättä edunvalvontaorganisaatioita.
Uudistuksen uhat olisi hyvä tunnistaa. Koillismaalla olisi tarpeen yhdessä katsoa kaikkia maakunnille siirtyviä tehtäviä kuntalaisten kannalta, niin että voitaisiin edelleen säilyttää hyvät palvelut alueella. Voi käydä niin, että huomaamme hyvien palvelujen merkityksen vasta kun niitä ei enää ole. Digitalisaatio mahdollistaa monien asioiden hoitoa, mutta terveyspalveluja eikä muitakaan maakunnalle siirtyviä palveluja saa laskea yksinomaan sen varaan.
