Kunnan valmistautuminen Soteen tulisi aloittaa hyvissä ajoin. Entisenä terveydenhuoltoalan työnte-kijänä ja yhteiskuntatieteilijänä pidän tärkeänä, että ne toiminnot, jotka täällä Taivalkoskella on hyväksi havaitut, tulisi säilyttää. Lisäksi pitäisi varmistaa, että sairauksien ja toimintarajoitteiden ehkäisyyn tähtäävä terveyskasvatus- ja neuvontatyö määritellään toteutettavaksi kaikkien kuntalais-ten osalta. Ajatus, että kunta yhtiöittäisi sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnat ehkä valinnanva-pauden vuoksi, tuntuu vieraalta mutta ehkä välttämättömältä.
Ruohonjuuritasolta katsoessani toivoisin, että yhtiöitetyn Taivalkosken terveyskeskuksen perustoi-minnoissa tulisi säilyttää lääkäreiden vastaanottotoiminta päivystyksineen. Taivalkoskella on tällä hetkellä useita lääkärin virkoja. Lääkäreiden vapaapäiväjärjestelyt voisivat tulevaisuudessa olla ver-rannolliset muiden työntekijöiden työjärjestelyihin. Tällöin viikkovapaat kiertäisivät, jolloin normaali päivystysvastaanotto terveyskeskuksessa olisi ma - la klo 8-16 välillä. Muina aikoina lääkäri-päivystäjä toimii maakuntatasolla, mielellään Oulun suuntaisesti. Tämä järjestely sopisi varmasti sairaankuljetustoimijoillekin. Äkillisesti sairastunut tai hänen omaisensa voivat edelleen tarvittaessa tilata sairaankuljetusyksikön kotiinsa. Yksikön ensihoitajat tutkivat ja hoitavat nykyisin potilaan kuljetuskuntoon jo kotona. He keskustelevat päivystävän lääkärin kanssa potilaan mahdollisesta siirrosta terveyskeskukseen tai tarvittaessa Ouluun saattelemisesta. Jos potilaan tila ei vaadi kiireel-listä sairaalahoitoa voidaan esim. syrjäkylällä asuva ilta- ja yöpäivystysaikana viedä kunnan omaan terveyskeskukseen, jossa hän yöhoitajan seurannassa voi odottaa seuraavaa päivää ja oman lääkärin tarkastusta. Näin on tehty vuosikausia ja tehdään vieläkin - olen kuullut. Terveyskeskuksessa tarvi-taan edelleenkin vuodepaikkoja/sairaansijoja. Tärkeää on, että erikoissairaanhoidosta voidaan lähet-tää taivalkoskelainen henkilö jatkohoitoon/kuntoutukseen omaan tuttuun sairaalaan, jossa potilaan hoitosuunnitelmaa toteutetaan kotiin asti. Avoterveydenhuollon taholta hänen hyvinvointisuunni-telmansa toteutumista seurataan ja tuetaan.
Terveyskeskuksessa tulee säilyä laboratorionäytteiden ottovalmius. Tavanomaiset näytteet kuten veri-, virtsa ja tulehdusnäytteet otetaan ja tutkitaan edelleen omassa laboratoriopisteessä omien näytteenottajien toimesta. Yksityiseen tai OYS:n laboratorioon lähetetään muut näytteet - kuten tähänkin asti. Röntgenkuvia ja sydänfilmejä otetaan edelleen omassa terveyskeskuksessa röntgen-hoitajan toimesta. Lausuntoja kuvista voidaan pyytää tarvittaessa alan erikoislääkäriltä - kuten ny-kyisinkin. Pitkien matkojen pitäjässä nämä toimet eivät voi siirtyä pyörien päälle niin, että esim. kahdesti viikossa pääsee johonkin noin 70 km päässä olevaan naapurikunnan laboratorioon tai näy-teauto kulkee määrättynä päivänä terveyskeskuksen pihapiirissä.
Terveyskeskuksessa tulee olla edelleen fysioterapian ammattilaisia, jotka vastaavat yhdessä muun henkilökunnan kanssa jatkohoitoon tulleiden potilaiden hoitosuunnitelman mukaisesta fysioterapi-asta ja liikunnan ohjauksesta. Lisäksi heidän tulisi toimia asukkaiden omaehtoisen liikunnan ohjaa-misesta ja osallistua näiden hyvinvointisuunnitelmien laatimiseen ja seurantaan.
Aikanaan kansanterveyslaki edellytti ennaltaehkäisevää terveysneuvontaa liittyen kansantautien torjuntaan. Kunta oli jaettu 1960 -luvulla kolmeen terveydenhoitajan vastuualueeseen. Pääneuvola sijaitsi taajamassa, mutta terveydenhoitaja kulki myös oman vastuualueensa kodeissa rokottamassa (lapsia syntyi yli 100 vuodessa), piti vastaanottoja kouluterveydenhuollossa (yli 300 th. kohti) sekä aikuisneuvoloita tutkien, opastaen ja kuunnellen. Kotona tapahtuva sairaanhoito kuului myös heidän tehtäviinsä. Nykyisin nämä ”vauvasta-vaariin” toiminnat ovat pirstoutuneet. Työterveyshuollossa toteutetaan ennaltaehkäisevä terveydenhuoltoa, mutta suurinta osaa eläkkeellä olevaa väestöä se ei saavuta. Ikääntyvät, ns. kolmanteen ikään (65- noin 80,85 -vuoteen) lukeutuvat kotona asuvat elä-keläiset edustavat Taivalkoskella lähes kolmasosaa läsnä olevasta väestöstä.
Palvelutaloissa asuvien ja myöhäisvanhuutta elävien eläkeläisten liikkuminen jää usein sängystä nousemiseen, ruokapöytään menoon ja television ääreen auttamiseen henkilökunnan kiireiden saat-telemana. Lihaskunnon vahvistamiseen tähtäävää ryhmässä tapahtuvaa jumppaa (mm. tuolijumppaa) ja tasapainoharjoittelua pitäisi olla vähintään kerran viikossa, myös pyörötuolissa istuville, samoin kävelyä rollaattoriin tai talvella potkuriin tukeutumalla. Huonosti liikkuva ikääntyvä on nopeasti sänkyyn hoidettava vanhus, jos hän ei itse liiku ja mikäli hänelle ei avata väyliä omaehtoiseen ja yhdessä toteutettavaan liikuntaan.
Kunnassamme tehdään 75-vuotiaille kotona asuville ikääntyneille ns. kuntokartoitus, josta saadaan tärkeää tietoa nykyisestä tilanteesta. Tämä tarkastus tulisi muuttaa mahdollisimman nopeasti ns. hyvinvointisuunnitelmaksi, jossa yhdessä ikääntyneen kanssa suunnitellaan hänen loppuelämänsä hyvinvointiin liittyviä tavoitteita. Samalla huomioidaan, että ihminen on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus, jonka hyvinvointiin kuuluu osallistuva liikunta, arkitoimijuuden toteutta-minen, harrastustoimintaan osallistuminen paikallisessa kulttuurissa, mahdollisuus saada sosiaalista tukea sekä ikääntyneen omien yksilöllisten voimavarojen käyttöönotto.
Olen ruohonjuuritasolta suhtautunut positiivisesti soten tuloon, mutta viimeaikoina olen huolestunut siihen liittyvän valinnanvapauden ensisijaisuuden nousun tärkeämmäksi kuin paikalliset mahdolli-suudet voivat tarjota valintaa. Vaarana on myös yksilön hoidon pirstaleisuus. Tällöin kuntalainen voi tuntea turvattomuutta siitä, kuka hänen hoidostaan on perillä ja kenen puoleen voi kääntyä. Jos kunnan sosiaali- ja terveystoimi yhtiöitetään, sen tulisi säilyttää nykyinen sisältö tehostaen perus-palveluja. Kunnan yhtiöitetystä toiminnan toteutumisesta ja kehittämisestä vastaa suppea johtotiimi maakuntahallinnon alaisuudessa.
