Rebecca Roozeman sai lauantai-illan konsertissaan Stradivariuksen (Iiriläinen 1702) soimaan todella loisteliaasti. OP-ryhmän taidesäätiön Roozemanille lainaama soitin on ollut kotimaisten huippuviulistien käytössä aina 80-luvulta lähtien (Pekka Kuusisto, Reka Silvay) ja viimeksi sitä kuultiin Kuusamossa Kasmir Uusituvan soittamana Kuhmon kamarimuusikkojen vierailulla. Soittimen laina-aika on enimmillään 4-5 vuotta ja soittimesta luopuminen onkin ollut monelle raskasta. Pekka Kuusisto nosti kyseisen asian esille jouduttuaan luopumaan muutama vuosi sitten Kulttuurirahaston omistamasta Guadagnini-viulusta, mutta onneksi Kuusisto sai pian tilalle saman tekijän toisen viulun. Huippusointi ei synny ilman huippusoitinta ja kaikella on hintansa. Rebecan soittaman Stradivariuksen hinta on varmaan lähempänä viittä miljoonaa euroa. Onkin lottovoitto saada soittaa tällaista soitinta ja vieläpä noin nuorena kuin hän (18v.). Hyviin soittimiin sijoittaminen on taloudellisesti erittäin kannattavaa ja samalla kulttuuripoliittisesti arvokasta.
Konsertti alkoi hyvin intensiivisellä ja sisäistyneellä Bachin sooloviulusonaatin Andanten tulkinnalla. Viulun säestysäänet soivat korviahivelevän täyteläisesti ja melodia taas surrealistisen ilmavavasti. Rebecan Bach soitto oli kypsää ja ajatonta ja musiikki tuntui virtaavan kuin itsestään. Paganini ja Ysaÿe soivat taidokkaasti, joskin hivenen suorituksen omaisesti. Taivas tuntui avautuvan Sibeliuksen Humoreskien kirkkaan soinnin myötä. Sinänsä yksinkertaiset Humoreskit (1 ja 5) valloittivat nimenomaan irtonaisella tematiikallaan. Lutoslawskin Subito (1994) oli räväkkä esitys niin teknisesti kuin tulkinnallisestikin.
Kuopion viulukilpailujen vuoden 2020 tilausteos Sebastian Fagerlundin Materie (2019) oli miellyttävä tuttavuus. Säveltäjä kuvaa itseään postmodernistiseksi impressionistiksi ja hänen teoksistaan voikin löytää sekä luonnon että heavy metallin kaikuja, mutta myös selkeää muodon lujuutta kuten tässäkin teoksessa. Roozeman sai teoksen viulistiset jaksot elämään ja lyriikan kukkimaan - kaunista kuultavaa!
Illan päätösnumerona kuultu Brahmsin sonaatti nro 3 op. 108 viululle pianolle oli hienoa kuultavaa. Rebecca Roozeman sai Brahmsin musiikin suuruuden vaikuttavasti esiin ja Robert Roozemanin pianosäestys oli sisäistynyttä kuultavaa. Roozeman ei syyllistynyt soitossaan turhaan meuhaamiseen, vaan antoi musiikin puhua puolestaan. Illan ohjelma noudatti Kuopion viulukilpailun protokollaa, josta syystä saimme kuulla musiikkia laidasta laitaan. Kuullun perusteella Rebecca Roozeman tulee suurella todennäköisyydellä sijoittumaan Kuopiossa aivan viulistiemme kuumimpaan kärkeen.
