Erinomainen asia on, että kirjoitukseni Kuusamon kirkon rististä on aiheuttanut oikein ”ristin herätyksen”. Kunhan tämä herätys vielä ulottuu itse ristin sanomaan, niin sitten ollaan jo tukevammalla pohjalla. Risti itsessään on pelkkä symboli, joka kertoo ristiinnaulitusta Vapahtajasta. Punainen ei ole ainoastaan veren, vaan ennen kaikkea rakkauden väri. Siksi punainen on ristin aidoin väri. Nimenomaan Kuusamon kirkkoon se sopii parhaiten, juuri tuon alttaritaulun aiheen takia.
Eräs lähimmäiseni viittasi Jeesuksen sanaan: ”Minä olen maailman valo. Se joka minua seuraa, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”( Joh. 8:12) Erinomaista, siitä vain toteuttamaan sitä! Tämä sitaatti ei nimenomaan ristin väristä vain sano mitään. Mutta mikäli Kuusamon alttaritauluna olisi esimerkiksi Posion kirkon alttaritaulu, Matti Särkelän ”Jeesuksen toinen tuleminen”, valkoinen risti kirkon katolla sopisi erittäin hyvin aiheeseen. Valkoinenhan on viattomuuden ja puhtauden väri, joten se sopisi taivasaiheeseen.
Samainen lähimmäinen joka oli ihastunut tähän valo-aiheeseen, syytti minua Raamatulla päähän lyömisestä. Minä yritin Raamatulla perustella omaa kantaani, jonka olen ottanut asiaan 1970-luvulla. Ketä minä oikein löin Raamatulla päähän? Itseänikö vain Flöjtiä? Onneksi minun Raamattuni on pieni pehmeäkantinen kirja, niin että ei sillä kummoisia kolhuja voi aiheuttaa. Kirkon symbolia ei vain muutoin voi perustella kuin Raamatulla.
Tanja Wendelin opetti minua, minkälainen uskovainen ihminen ei ole. Kiitos paljon, Tanja! Minä mielelläni uskon ja toivon, että sinä olet minua parempi uskovainen. Minusta ei ole siinä suhteessa todellakaan esikuvaksi. Juuri siksi minä Jeesuksen sovintoveren voimaa tarvitsenkin. Noista ominaisuuksista on kuitenkin aina hyvä muistuttaa.
Mika Flöjtin toinen kirjoitus ansaitsee erikoiskiitoksen. Sehän selvitti paljon asiaa. Kirkkovaltuustoaloite on totta kait lopuksi aina käsiteltävä kirkkovaltuustossa, sen jälkeen, kun sitä kirkkoneuvosto on käsitellyt ja lausunut siitä mielipiteensä. Mikäli oli kysymyksessä valmisteltu aloite, sen oli käsiteltävä kirkkovaltuustossa. Mikäli päätös oli tuollainen kuin Flöjt kertoi, että asia päätettiin ratkaista lopullisesti kirkon remontin yhteydessä, ei siinäkään ole huomautettavaa. Sehän oli ihan selvä ja hyvä kompromissi. Tämä mainitsemani Flöjtin kirjoitus oli niin sovinnollinen, että se suorastaan yllätti minut. Mikäli tuon kaltaisia kirjoituksia tulee lisää, pääsemmekin suoraan itse asiaan.
Kirkon väreistä muutoin, niin Kuusamon kirkkohan on itsessään valkoinen ja sen pääoven yläpuolella on punainen tiiliristi. Kun Karvonen tuli kirkkoherraksi, käsittelimme kirkkoneuvostossa, eikö tuo synkähkö alttaritaulu pitäisi uusia. Se oli kuitenkin sodasta ja evakosta pelastuneena tullut kuusamolaisille niin rakkaaksi, että se silloisen kirkon remontin yhteydessä päätettiin vain entisöidä.
Matti Kyllönen oli todennut, että minä saatan murjoa perussuomalaisia ja vihreitä, mutta en juurikaan lestadiolaisia enkä keskustalaisiakaan. Havainto on varmaan aivan oikea, mutta mikäli Matin muisti yltää 1970-luvulle, niin kyllä minä silloin roimin sekä lestadiolaisia että kepulaisiakin, niinhän me teimme molemmat. Lestadiolaisia en viitsi enää haukkua, kun heitä toiset parjaavat. Lyötyä ei pidä koskaan lyödä. Kun en ole itse enää päivänpolitiikassa, eivät keskustalaisetkaan ole ylittäneet ärsytyskynnystä.