Vaikka Suomen ukkosilmasto ei salamamääriltään ole yhtä raju kuin eteläisemmissä maissa, pohjoiseen sijaintiimme suhteutettuna maassamme salamoi runsaasti.
Tuoreessa tutkimuksessa on tutkittu Pohjois-Euroopan ukkosilmastoa kymmenen vuoden jaksolta (2002-2011). Nykyään salamaniskujen paikat voidaan määrittää keskimäärin alle kilometrin tarkkuudella, mikä tuottaa tarkempaa tietoa Pohjois-Euroopan ukkosille ominaisista piirteistä.
Vertailtaessa Norjan, Ruotsin, Suomen ja Baltian maiden paikallisia salamamääriä nähdään, että Baltiassa salamatiheydet ovat suurimmat. Tutkitulla jaksolla Ruotsissa keskimäärin runsaimmin salamoi maan eteläosissa, Norjassa pääasiassa vain Oslon seudulla. Suomessa eniten salamoita kertyy maan länsi- ja keskiosissa.
Mielenkiintoista on, että Suomessa runsaasti salamoita kertyy pohjoisempana kuin länsinaapureissa. Tähän on syynä Suomen sijainti kahden eri ilmastovyöhykkeen välillä: lännen kostea ja merellinen ilmasto suosii jatkuvampia sateita, kun taas itä- ja kaakkoispuolen usein kesällä helteinen mannerilmasto mahdollistaa voimakkaiden ukkosten synnyn ja kulkeutumisen Suomeen.
Ukkospäivien alueellisissa lukumäärissä ei näy yhtä suuria eroja kuin salamamäärissä. Suomessa ukkospäiviä esiintyy keskimäärin 10-17, lukuun ottamatta Lappia, jossa ukkospäiväluku on alle 10. Lapin alhaisempaan lukumäärään on varsin ymmärrettävä: alueen lyhyen kesän aikana ukkospäiviä ei vain ehdi kertyä yhtä paljon kuin etelämpänä.
Jaettaessa alueellisesti keskimääräinen maasalamatiheys ukkospäivien lukumäärällä saadaan yksikkö, joka kuvaa ukkosten keskimääräistä alueellista rajuutta. Tässä suureessa silmiin pistävää on se, että "rajuja" (punaiset värit) alueita erottuu siellä täällä koko Pohjois-Euroopassa. Tämä tarkoittaa sitä, että yksittäinen ukkonen voi olla raju missä tahansa tutkitulla alueella, myös siis esimerkiksi aivan pohjoisimmassa Lapissa.
