Suomi astuu sunnuntaisen presidentinvaalin tuloksen myötä Sauli Niinistön aikakauteen ainakin seuraaviksi kuudeksi vuodeksi.
Uutena presidenttinä Niinistö joutuu luonnollisesti jättämään kokoomuksen jäsenkirjansa ja unohtamaan puoluepolitiikan. Niinistö mielletään kuitenkin edelleen kokoomuslaiseksi. Ja varmasti puolueessa ollaan hyvin tyytyväisiä vaalin tulokseen, sillä maahan on saatu vuosikymmenten jälkeen porvarillinen presidentti.
Toiselle kierrokselle lähdettäessä gallupit ennakoivat suhteellisen selvää voittoa Niinistölle. Niinistön kannatusprosentit pyörivät runsaassa kuudessakymmenessä ja Haaviston runsaassa kolmessakymmenessä. Tälläkään kertaa ennusteet eivät pettäneet, vaan lopullinen tulos oli gallupeiden mukainen. Samaten lopullisessa tuloksessa ja ennakkoäänissä ei ollut suurta eroa.
Vaalitulosta analysoitaessa on merkille pantavaa se, että äänestysprosentti jäi monin paikoin maata todella heikoksi. Kyse on lähinnä Pohjois- ja Itä-Suomen kunnista. Suurimpana selittävänä tekijänä on kaksivaiheinen äänestysprosessi. Jos toisella kierroksella ei ole enää omaa ehdokasta pelissä, moni jättää mieluummin äänestämättä kuin äänestää jompaa kumpaa ehdolla olevaa. Koska Väyrynen tai Soini ei ollut enää ehdolla, jäätiin kotiin.
Niinistön vahva kannatus ei tullut yllätyksenä, koska Kokoomus on ollut viime aikoina selvästi suurin puolue Suomessa. Sen sijaan Pekka Haavisto yllätti monet. Vihreiden kannatus on ollut alle kymmenen prosentin luokkaa, mutta jo heti ensimmäisellä kierroksella Haavisto sai selvästi enemmän kannatusta, mitä pelkästään vihreiltä olisi voinut tulla. Voi olla, että Haaviston kannatus ennakoi vihreiden kasvavaa menestystä heti tulevissa kunnallisvaaleissa.
Vaikka Suomen presidentin valtaoikeuksia on viime vuosina karsittu, ei häntä voida pitää pelkästään seremoniamestarina joidenkin maiden kuninkaallisten tapaan. Presidentillä on edelleen valtaa ulkopoliittisissa asioissa ja yhteiskunnallisen keskustelun herättäjänä sekä tiennäyttäjänä – jos presidentti tällaista valtaa haluaa käyttää.
Kukin presidentti toimii ja käyttää valtaoikeuksiaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Vaikka suuria linjanmuutoksia tuskin on odotettavissa Niinistön astuessa Halosen tilalle, uuden presidentin avauksia seurataan mielenkiinnolla ja niitä odotetaan.