Pääkirjoitus
Kemijärvellä ihmetellään, mihin on hävinnyt Suomun matkailukeskusta pyörittävän yrityksen johto, ja miten matkailukeskuksen lopulta käy.
Viimeksi asiasta kirjoitti Helsingin Sanomat (HS 21.10), joka tuloksetta yritti tavoitella Bedonie-yhtiötä hallinnoivaa sijoittaja Ahti Vilppulaa. Vilppula ja yhtiön johto on kadonnut kuin tuhka tulee. Vilppula asuu tiettävästi Lontoossa, mutta ei vastaa sen paremmin median kuin Kemijärven kaupungin päättäjien yhteydenottopyyntöihin. Kemijärven kaupunginhallituksen puheenjohtaja Arto Ollila hämmästeli Hesarin haastattelussa yhtiön toimintaa.
Kaikkiaan Bedonie on ehostanut Suomua 20 miljoonalla viimeisten vuosien aikana ja teki muun muassa hotelliin mittavan laajennuksen. Nyt yhtiötä on haettu konkurssiin.
Rukaan verrattuna Suomu on surullinen tarina. Siinä missä Rukaa on kehitetty pitkäjänteisesti ja johdonmukaisesti 70-luvulta, Suomun käyrä on kulkenut alaspäin viimeistään 80-luvulta alkaen.
Lopullinen niitti oli 90-luvun lama, jolloin Suomu ajautui konkurssiin kahteen kertaan. Sen jälkeen keskusta on yritetty nostaa jaloilleen jos jonkunlaisella kokoonpanolla, mutta toistaiseksi tuloksetta.
Myös Ruka kävi 90-luvun lamassa kuilun reunalla, mutta pelastui Rukakeskuksen perustajan Juhani Ahon ansiosta. Aho vei keskuksen yli pahimpien vuosien osin muihin liiketoimintoihinsa nojautuen ja uskalsi rakentaa uutta. Kun laman selkä taittui, Ruka varmisti paikkansa Suomen hiihtokeskusten ykköskastissa yhdessä Levin ja Ylläksen kanssa.
Suomun tarinan opetus on, että menestys ei ole itsestäänselvyys. Rukan ja Kuusamon on pidettävä huoli, että saavutettu asema kyetään säilyttämään. Vain rohkeat ja uudistumiskykyiset pärjäävät. Itsetyytyväiset laakereilla lepääjät ovat pitkän päälle häviäjiä.
Pitkäjänteisen yrittäjyyden ja kasvollisen omistajuuden merkitystä menestykselle ei voi liiaksi korostaa.