Niitä vaatteita,
surunmustia,
en tahtoisi
päälleni pukea.
Päättyy ihmisen
matka maallinen,
usein mielestämme
kesken taipaleen.
Kapinoimme kai,
vaikk´ Luoja päättää sai,
mitan elämämme,
mitä itse emme
aina hyväksyä tahdo.
Kaikkea kun emme,
tietää koskaan voi,
jokaiselle vuorollaan,
kuolonkellot soi.
Aino Helena Oinas