Pääkirjoitus
Kuusamon synnytysosaston kohtalosta käytiin kipakkaa keskustelua vuosien ajan. Synnytysosastoa ei lopulta lakkautettu, vaan se lakkasi toimimasta muutamia vuosia sitten.
Viime kädessä syynä oli lähinnä lääkäripula. Gynekologeja ei enää saatu virkoihin, mikä on yleisvaltakunnallinen ongelma maaseudulla. Lisäksi osastolla ei ollut ohjeistuksen mukaista vakituista lastenlääkärivalmiutta.
Kuusamon synnytysosasto jäi suuruuden ekonomiaan pyrkivän terveydenhuoltojärjestelmän jalkoihin. Osaston vajaan 200 lapsen synnytysmäärä jäi kauas valtakunnallisesta suosituksesta, 800 synnytyksestä yksikköä kohti. Taloudellisia säästöjä synnytysosaston loppumisesta ei koitunut.
Synnytystoiminta on vain yksi lääketieteen haara, jossa tehokkuutta haetaan suurista yksiköistä. Aika näyttää, kuinka kestävä yhä jatkuva suuntaus on.
Keväällä Raahen sairaalan synnytykset lakkautettiin resurssisyistä. Päätöksen taustalla olivat uudet laatuvaatimukset, joita synnytystoiminnalle on asetettu valtakunnallisesti. Lakkautusuhkaa on väläytetty myös Oulaisten ja Kemin yksiköiden kohdalla.
Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä perustelee potilasturvallisuudella esitystään, jonka mukaan synnytykset pitäisi keskittää suuriin yksiköihin. Hätäsektiot eli keisarinleikkaukset pitäisi pystyä tekemään tarvittaessa välittömästi.
Kannattaa huomata, että THL:n tutkimuksen mukaan pienissä yksiköissä on yhtä turvallista synnyttää kuin yliopistosairaalassa. Tämä perustuu siihen, että riskisynnyttäjät seulotaan ja heidät siirretään ajoissa isompaan yksikköön. Näin toimittiin myös Kuusamossa.
Maaseudulla terveyspalvelujen keskittämiseen on jouduttu tottumaan. Neuvolat tekevät parhaansa opastaakseen odottavia äitejä. Heitä kehotetaan lähtemään ajoissa synnytysreissulle.
Kuusamossa tilanne arvioidaan tapauskohtaisesti. Jos katsotaan, ettei synnyttäjällä ole mahdollisuutta ehtiä, niin sitten synnytys hoidetaan mieluummin Kuusamossa kuin tien päällä.