Jos suomalaisilta on kysyminen, Suvivirsi soi edelleen koulujen päättäjäisjuhlissa keväisin. Suuri enemmistö kansalaisista suhtautuu edelleen myönteisesti kristillisten kulttuuriperinteiden näkymiseen kouluissa. Suvivirsi kuuluu koulujen kevätjuhlaan ja kristillinen ohjelma joulujuhlaan.
Tämä käy ilmi Kirkon tutkimuskeskuksen teettämässä kyselyssä, joka toteutettiin viime vuoden marraskuussa. Kyselyssä tiedusteltiin useista aihepiireistä, jotka koskevat kirkon ja valtion yhteistyötä. Kyselyyn osallistui lähes 5 000 vastaajaa.
Omien kristillisten kulttuuriperinteiden säilyttäminen on tärkeää, kun ottaa huomioon maailman globaalistumisen ja vieraiden kulttuurien ja uskontojen vaikutuksen lisääntymisen myös omassa maassamme.
Merkille pantavaa kyselyssä oli se, että enää vain runsas neljännes eli 27 prosenttia vastanneista ilmoitti uskovansa kristinuskon Jumalaan. Vastaavanlainen kysely on tehty vuonna 2007 ja silloin Jumalaan uskoi vielä 37 prosenttia. Kaikkiaan 21 prosenttia ilmoitti, ettei usko Jumalan olemassaoloon. Osuus on noussut kaikkien suurimmaksi.
Vastausten mukaan naiset suhtautuvat miehiä myönteisemmin kysymyksiin, jotka koskivat uskonnon esillä pitämiseen eri asioissa. Samaa linjaa edustivat myös vanhempaan ikäryhmään kuuluvat ihmiset sekä harvaan asutulla seudulla asuvat. Tämä ei ollut ennakkoon mitenkään yllättävä tulos.
Vastausten perusteella näyttää siltä, että kirkkoon suhtaudutaan pääosin myönteisesti, mutta itse kristillisiin opetuksiin uskominen on entistä vähäisempää ja heikompaa. Myös nuorten suhde ja sitoutuminen kirkkoon ja sen oppeihin on heikompaa kuin vanhemman väestön.
Kristillisellä kulttuuriperinteellä on edelleen vahva asema suomalaisessa yhteiskunnassa eikä siitä haluta hevin luopua. Kirkolliset juhlat ja tavat halutaan säilyttää. Paljon huolestuttavampi seikka kristillisen kirkon ja sen opetuksen kannalta on se, että itse keskeiseen sanomaan uskotaan entistä vähemmän. Jumalan olemassaolo on yhä suuremmalle osalle suomalaisia merkityksetön asia.
Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että maallistumiskehitys kirkossamme jatkuu. Jos kirkko haluaa säilyttää asemansa yhteiskunnassa ja pitää seurakuntalaiset huomassaan, jotain uutta täytyy keksiä. Sisäinen kiistely eri kristillisten kirkkokuntien ja uskonsuuntien välillä ei ainakaan vie asiaa eteen päin.