Runonlausunta, Dannyn konsertti, messenger-viestittely, eteisvärinä ja ruusu.
Äkkiseltään sanoilla ei näyttäisi olevan mitään tekemistä toistensa kanssa, mutta kuusamolaisille Aino Oinaalle ja Rainer Lohtajalle sanoilla on syvempi merkitys. Ne ovat osa tarinaa, joka sai kaksi sydäntä läpättämään onnesta.
Tuore avopari viettää ensimmäistä yhteistä jouluaan. 72-vuotias Aino ja 75-vuotias Rainer istuvat vierekkäin keittiön pöydän ääressä ja kertovat kuluneen vuoden tapahtumia. Vähän väliä jommankumman käsi hipaisee toisen kättä, molempia hymyilyttää ja silmissä on iloinen pilke.
– Ensimmäisen kerran näin Ainon vähän reilu vuosi sitten. Aino lausui runojaan Muistipirtin tilaisuudessa, jossa minäkin olin. Aino ei tuolloin vielä minua huomannut, emmekä sattuneet juttusille, Rainer muistelee.
Sittemmin uusia kohtaamisia tuli eteen solkenaan. Molemmat ovat mukana vapaaehtoistyössä ja nokakkain ja juttusillekin satuttiin tuon tuostakin.
– Kyllä siinä Amorilla ja johdatuksella oli osansa. Sattumalta satuttiin saamaan vierekkäiset paikat Dannyn konserttiin ja kyllä siinä kiinnostus heräsi, Aino kertoo.
– Minä ajattelin kyllä, että minulla ei ole mitään saumaa Ainon suhteen. Että ei tuollainen runoileva taiteilijasielu minusta voisi kiinnostua, Rainer kertoo.
Sosiaalinen media tuli mukaan suhteen syntyyn, kun Rainer laittoi Ainolle kaveripyynnön Facebookiin. Aino vastasi messenger-viestillä ja myöhemmin toisellakin, mutta vastausta ei koskaan tullut.
– Ihmettelin, että mitä tämä nyt tarkoittaa. Ajattelin vielä kerran laittaa viestiä, jossa kirjoitin Rainerille, että ilmoita jos koet nämä viestit kiusallisiksi, Aino kertoo.
Eihän viestit olleet Rainerille olleet kiusallisia, vaan syy vastaamattomuuteen oli käytännöllinen.
– Minä en yksinkertaisesti osannut käyttää messengeriä ja aina kun yritin laittaa vastausta, se katosi jonnekin, Rainer nauraa.
Ainon viimeisen viestin luettuaan Rainer päätti rohkaistua, otti puhelimen käteensä ja soitti naiselle.
– Soitin ja sanoin, että en suinkaan koe viestejä kiusallisina, päinvastoin. Juteltiin ja siitä se lähti.
Rakastuneen parin taipaleelta ei hauskoja, jopa koomisia tilanteita puutu. Rainerilla on rinnassaan etäluettava sydämentahdistin ja kun mies meni ensimmäisen kerran kylään Ainon luo, seurasi tapaamista soitto sairaalasta Oulusta.
– Hoitaja soitti, kysyi vointia ja kertoi tahdistimen hälyttäneen, että sydän on ollut kaksi tuntia eteisvärinässä. Minähän en ollut huomannut mitään Ainon kanssa aikaa viettäessäni, Rainer nauraa.
Tahdistinkin sen kertoi, että tunteet olivat voimakkaat, molemmin puolin. Viimeisen silauksen suhteeseen toi ruusu – jonka Rainer sai jalkaansa.
– Ruusu oli sen verran paha, että en pystynyt ajamaan itse autoa. Matka Purnuvaarasta terveyskeskukseen päivittäisiin hoitoihin oli siinä tilanteessa mahdoton. Aino lupautui minulle kuskiksi ja ehdotti, että tulen hänen luokseen asumaan – talonmieheksi.
Talonmies muutti taloon elokuussa ja avoparina samaa taloa ollaan asuttu siitä lähtien.
Tarve saada rakkautta ja rakastaa on luonnollista ja riippumatonta sukupuoleen, ikään tai terveyteen nähden. Rakastetuksi tuleminen on samalla tavalla tärkeää ikääntyneille ja nuoremmille.
– Kyllä se oli kuin lekalla olisi päähän isketty. Oikeastaan ikinä ennen en ole tuntenut näin voimakkaita tunteita, Aino paljastaa.
– Rakkaus on ihan samanlaista ja voimakasta kuin nuorena. Mikä tekee siitä nyt vielä parempaa, on että lapsiin tai toimeentuloon liittyviä huolia ei ole, vaan pystytään nauttimaan yhdessä elämästä ja ottamaan vähän rennommin, Rainer kertoo.
Tutkimuksetkin sen kertovat, että vanhempien ihmisten rakastuessa heidän aivonsa aktivoituvat aivan samalla tavoin kuin nuorten rakastuneiden ihmisten aivot. Onni saa sydämen läpättämään myös vanhemmalla iällä.
Ainoa ja Raineria yhdistää samanlainen tausta. Molemmat ovat leskiä ja toimineet vuosia aiempien puolisojensa omaishoitajina.
– Tiedetään, missä tilanteessa toinen on ollut ja millaisia tunteita puolison sairaus ja hoitaminen synnyttää. Omaishoitajuus on äärimmäisen rankkaa niin henkisesti kuin fyysisestikin ja muuttaa täysin puolisojen välisen suhteen. Surutyötä tehdään jo puolison eläessä, Aino puhuu suoraan.
– Muutoinkin meillä on samanlaiset elämänarvot ja hyvin samansuuntaiset ajatukset asioista. Luotamme, että johdatus elämässä on korkeamman kädessä, Rainer kuvailee.
Se oli kuin kotiinsa olisi tullut.
Siltä Rainerista tuntui, kun hän ensimmäistä kertaa tuli Ainon luo kylään Tolpanniemeen.
Ajatuksen juoksu on pariskunnalla niin samansuuntaista, että aina ei sanojakaan tarvita, kun toinen jo tietää toisen ajatukset.
Lue lisää 23.12. printistä tai näköislehdestä.