Norjan Ruija ja vuonot Jäämeren rannalla ovat kutsuneet Lea ja Simo Iso-Möttöstä vuosi toisensa jälkeen vuosikymmenien ajan. Ensimmäisen yhteisen Norjan-matkansa kuusamolaispariskunta teki vuonna 1977 ja siitä lähtien karun kaunis alue on houkutellut luokseen lähes vuosittain.
– Aina sinne pitää päästä uudestaan ja uudestaan.
Lea Iso-Möttönen kertoo, että alkuun vuonojen kutsun ajateltiin liittyvän Ruijan ainutlaatuiseen luontoon. Jäämeri tuo vuoden- ja vuorokaudenvaihteluihin oman värinsä. Sää ja ilmanala saattavat muuttua hetkessä kauniista auringonpaisteesta rajuun myrskyyn. Lea kertoo kohdanneensa yhdellä matkoistaan muun muassa elämänsä pahimman ukkosmyrskyn.
Vuosien kuluessa Ruijan kaipuulle on löytynyt toinenkin selitys – suku.
– Ajan mittaan olen kiinnostunut omista juuristani ja sukuni tarinoista. Hurahdin sukututkimukseen ja erityisesti sukuni naisten tarinoihin. Kävi ilmi, että isäni isovanhempien kautta minulta löytyy linkki Jäämeren rannalle. Isomummoni perhe lähti Kuusamosta Vesisaareen noin 150 vuotta sitten monien muiden koillismaalaisten tavoin. Uskon, että omat varhaiset sukulaiseni ovat olleet syynä minun vuonojen kutsuuni, Lea Iso-Möttönen kertoo.
Kokemukset vuonojen maahan tehdyistä matkoista ovat nyt esillä Kuusamotalon Kaamosgallerian kuukauden näyttelyssä. Vuonojen kutsu -näyttely koostuu Lea Iso-Möttösen valokuvista ja Simo Iso-Möttösen akryylimaalauksista ja veistoksista.
Simo Iso-Möttönen on ollut kuvataiteilija jo 1980-luvulta lähtien, mutta Lea Iso-Möttönen on kuvantekijänä suhteellisen uusi. Jäätyään eläkkeelle terveydenhoitoalalta taiteilijaseuran aktiivi siirtyi kuvataiteessa eteenpäin ja innostui valokuvauksesta. Pariskunnan ensimmäinen näyttely, Yhteinen tahtotila, oli pari vuotta sitten ja tänään avattava näyttely on heidän toinen yhteisnäyttelynsä.
– Tämä on ristiriidaton valokuvien, maalausten ja veistosten yhteisnäyttely. Valokuvien maisemat ja abstraktit työt sopivat mielestäni hyvin yhteen. Eivät ne riitele keskenään. Joku katsoja saattaa tykätä enemmän toisesta, toinen toisesta ja hyvä niin, Simo Iso-Möttönen sanoo.
Simo Iso-Möttönen käyttää töissään voimakkaita värejä, punaista, sinistä, keltaista ja geometrisia muotoja.
– Väri, muoto ja rytmi ovat minun ääneni. Voimakkaat värit näkyvät niin maalauksissa kuin veistoksissanikin ja niillä on minulle suuri merkitys. Teoksen pitää soida ja siinä on oltava rytmiä, ihan kuten musiikissakin.
Muistoja-teos on syntynyt Norjan puhuttelevista maastoista ja maisemista. Sielun sopukoissa pyörivät matkamuistot päätyvät väreinä ja muotoina kankaalle.
Lea Iso-Möttösen valokuvat ovat viime vuodelta. Kuvat Nessebyn, Vesisaaren ja Pykeijan kylistä on otettu lokakuussa, jolloin valo jo hämärtyy talvea kohti ja nostaa erityisesti sinisen sävyt voimakkaasti esille.
Kuusamosta ja Pohjois-Suomesta muutti 1800-luvun loppupuolella ja erityisesti katovuosien aikana suuri joukko ihmisiä Jäämeren rannalle paremman elämän toivossa. Heidän jälkeläisiään asuu Norjassa edelleen.
Suomalaisia asui Vesisaaressa ja Vesisaaren maalaiskunnassa ja lisäksi myös muissa kylissä pitkin Varangin vuonoa.
Suomalaiset eli kveenit, saivat Varangin vuonon taloudelliseen kasvuun. Suomalaiset tulijat olivat sisukkaita ja uutteria. Alussa he toimivat harvojen norjalaisten isäntien alustalaisina, mutta pian he tulivat toimeen omillaan. Suomalaiset olivat oppineet maanviljelyn ja karjanhoidon taidon, jonka he juurruttivat Ruijan maaperään.
Ruijaan muuttaneiden koillismaalaisten kunnioittaminen on yksi Vuonojen kutsu -näyttelyn tavoite. Kuusamon viettäessä 150-vuotisjuhlaa haluavat Iso-Möttöset tuoda tuulahduksen Pohjois-Norjan Ruijanrannan historiasta. Taideteosten lisäksi esillä on Ruijan muuttoon liittyvää kirjallisuutta sekä sukututkimusta.
– Haluamme tuoda siirtolaisuuden lähemmäksi meitä jokaista ja tarkastella sitä niin yksittäisten ihmisten kuin kyläyhteisöjen näkökulmasta.
Näyttelyn yhtenä tavoitteena on uudella tavalla virkistää sukututkimusta ja innostaa koillismaalaisia etsimään sukulaisia niin Ruijan rannoilta kuin muualtakin.
