Taivalkosken vs. kirkkoherra Maaria Perälä ei ole ihan tavallinen pappi. Oman bloginsa mukaan hän kutsuu itseään paitsi papiksi, myös kylän parhaaksi lypsäjäksi, entiseksi sellaiseksi.
Eikä syyttä, sillä hän hoiti kotitilaansa Etelä-Pohjanmaalla vuosia, kunnes lähti opiskelemaan teologiaa vähän yli 40-kymppisenä.
Lapsuuden perheessä oli surua enemmän kuin kenenkään kohdalle soisi, sillä hän menetti lyhyessä ajassa kolme sisarustaan sairauden ja auto-onnettomuuden kautta. Tuolloin yksi asia johti toiseen ja niin hän päätyi lopulta opiskelemaan teologiaa. Viime joulukuussa Lapuan hiippakunnan piispa Simo Peura myönsi Perälälle rovastin arvonimen.
Perälä on nyt virkavapaalla Vaasan suomalaisen seurakunnan kappalaisen virasta.
– Lähdin pohjoiseen, koska halusin kokea jotain uutta ja tutustua aivan eri kulttuureihin, missä olen elämääni elänyt. Aviomies lupasi sitä paitsi seurata mukana - ainakin osittain. Perheen lapset ovat kaikki jo maailmalla, yksi pojista jatkaa sukutilan hoitoa Laihialla.
Taivalkosken seutu ei ollut Perälöille kuitenkaan aivan outo, sillä perheellä on ollut vuosia mökki Syötteen Naamangalla, ja Pudasjärven Sarakylästä on hankittu pieni metsäpalstakin, jossa miehellä riittää metsätöitä.
Maaria kertoo, että hän aikoinaan ryhtyi salaa seuraamaan pohjoisessa myytävänä olevia mökkejä.
– Muutaman kuukauden kuluttua uskalsin kertoa tästä aviomiehelle ja hän innostui heti. Kolusimme lähes kaikki Lapin myytävänä olevat mökit ja päädyimme lopulta Syötteelle.
Ihan pieni merkitys ei ollut silläkään, että Maaria Perälä on innokas marjastaja ja metsän merkitys on suuri hänen elämässään. Myös Ala-Huuhkasen järvi houkutteli eteläpohjalaisia, joita ei järvimaisemilla liiemmin hemmotella.
Taivalkosken tämänhetkinen kirkkoherra on ollut nyt virassaan kokonaisen kuukauden, kun viran varsinainen hoitaja Tuomo Törmänen on vuoden virkavapaalla..
– Hyvältä tuntuu, sillä ihmiset ovat mukavia ja seurakuntalaiset aktiivisia. Erityisen ylpeä olen
viime syksynä järjestettyjen seurakuntavaalien äänestysaktiivisuudesta, joka oli huippua koko maassa.
Johdatusta kai oli sekin, kun luin Taivalkosken kirkkoherran vuoden viransijaisuudesta ja soitin Törmäselle, niin hän kertoi olevana sillä hetkellä työmatkalla Vaasassa. Sovimme tapaamisen välittömästi ja siitä se sitten lähti.
Hän suree, kun Jokijärven leirikeskus joudutaan taloudellisten syiden vuoksi myymään. Tosin tulevan kesän rippi- ja lastenleirit järjestetään vielä siellä.
Ilon aihe on myös se, kun seurakunnan työntekijät ovat hyvää porukkaa ja työhönsä sitoutuneita ihmisiä.
– Olen jo tässä lyhyessä ajassa joutunut - tai saanut - opetella paljon uusia asioita. On mukava tunne, kun huomaa, että vielä tässäkin iässä on kykeneväinen oppimaan uutta.
Kun kysyn Perälän hengellistä kotia, hän kertoo olevansa lähellä herännäisyyttä.
– Olin 1970-luvulla aktiivinen seurakuntanuori, ja tuolloin elettiin kirkon piirissä jyrkkien erojen aikaa. Joko oltiin hartaita seurakuntanuoria tai sitten ei ollenkaan.
Nyttemmin Maaria kertoo pahimman tiukkapipoisuuden karisseen, ja elämään suhtaudutaan nyt ymmärtäväisesti ja lempeästi.
Hän on myös ahkera bloggaaja. Hän määrittelee itse kaipaavansa ystävyyttä, yhteisöllisyyttä ja yhteistä innostusta.