Pääkirjoitus
Elämme joulumyyjäisten kulta-aikaa. Koululuokille myyjäiset ovat tapa kerätä rahaa yhteiseen käyttöön, esimerkiksi luokkaretkiin tai leirikouluihin. (KS 26.11)
Myyjäisiin liittyy vahva kasvatuksellinen näkökulma. Lapset ja nuoret oppivat kantamaan vastuuta. On hyvä huomata kouriintuntuvasti, että raha ei kasva puussa, vaan sen eteen on tehtävä töitä. Yhdessä tekeminen kasvattaa luokkahenkeä.
Myyjäiset vaativat myös panostusta kodeilta. On hankittava arpajaispalkintoja, leivottava ja oltava muutenkin mukana. Samalla lasten vanhemmilla on tilaisuus kuulla, miten koulussa menee ja mitä muut vanhemmat ajattelevat lastensa koulunkäynnistä.
Myyjäiset ovat esimerkki talkootyöstä, joka tuntuu elävän jonkinasteista uudelleen tulemista. Talkootyön perinnettä elvyttämään on Koillismaallakin perusteilla aikapankki, joita löytyy eri puolilta Suomea. Aikapankin ideana on, että ihmiset vaihtavat keskenään talkootyötä.
Aikapankin jäseneksi pääsee rekisteröitymällä jäseneksi. Rekisteröitymisen yhteydessä pitää merkata kaksi palvelusta, joita on valmis itse tekemään. Sen jälkeen pääsee selaamaan muiden tarjoamia palveluja. Aikapankissa kaikki työ on samanarvoista.
Aikapankissa valuuttana on tovi. Kun tekee palveluksen toiselle aikapankin jäsenelle, tienaa tovin. Käyttämällä palvelua tililtä häviää yksi tovi. Aikapankki on ajatuksena kaunis. Sen tarkoitus on herätellä vanhan ajan yhteisöllisyyttä ja naapuriapua.
Kannattaa muistaa, että verottajalla on sanansa sanottavana. Palvelus on lähtökohtaisesti veronalaista tuloa siinä vaiheessa, kun se saadaan.
Talkootyö on arvokasta, eikä sen soisi häviävän. Talkootyön merkitys on tärkeä muun muassa kouluille ja urheiluseuroille. Rukan maailmancup on siitä hieno esimerkki. Kisat eivät syntyisi ilman 650 talkoolaisen panosta.
Talkooväen innon ja sitoutumisen vaaliminen on yksi kisajärjestelyjen suurimmista haasteista.