Pääkirjoitus
Koillismaan kunnat aloittavat tulevan vuoden budjettiensa laadinnan heti kesälomien jälkeen elokuussa. Tunnelmat päättäjien keskuudessa ovat tavanomaista huolestuneemmat. Menoja ja pakollisia velvoitteita on tiedossa runsain mitoin, mutta rahareikien tukkeesta on pulaa.
Päättäjien on syytä panna merkille Suomen talouden yleinen suunta, valtiontalouden suunta ja alueen oma talouskehitys. Tältä pohjalta on vedettävissä johtopäätös, ettei verotulojen kasvua ole näköpiirissä. Suuntaus oli nähtävissä jo viime vuonna, jolloin Kuusamon verotulot jäivät ensimmäistä kertaa miesmuistiin alle budjetoidun. Kuluva ja tuleva vuosi eivät näytä yhtään helpommilta.
Tiukimmalla on Posio, jossa hiekka tiimalasissa on käymässä vähiin talouden oikaisemiseksi. Tulorahoitus ei enää riitä edes käyttötalouden pyörittämiseen, saati omaisuuden kulumisesta johtuviin poistoihin tai tulevaisuuden investointeihin.
Posiolla on hartaasti odotettu valtionosuuksien uusjakoa, eli sitä, että valtio ottaisi harteilleen suuremman osan kunnan menoista. Sen toiveen varaan ei kannata suuria rakentaa, vaan on oltava myös vaihtoehtoinen suunnitelma.
Hallitus julkisti viime viikolla budjettiesityksensä, joka on 6,6 miljardia euroa alijäämäinen. Suomi velkaantuu joka päivä 18 miljoonaa euroa lisää. Velan määrä ei sinänsä ole vielä kovin huolestuttava, mutta kehityksen suunta on. Suomen julkinen talous velkaantuu samalla, kun tärkeimmät vientiteollisuuden alat ovat kriisissä. Rakenteellinen kriisi on suhdannekriisiä huolestuttavampi ilmiö.
Tässä tilanteessa hallitus tuskin lähtee lisäämään kuntien valtionosuuksia. Hallituksen tavoitteena on saada kunta- ja sote-uudistukset maaliinsa, ja hakea tätä kautta tehoa palvelutuotantoon.
Piristysruiskeet on Koillismaalla tehtävä omin voimin. Mustavaaran kaivoksen ja Posion tuulivoimapuiston kaltaiset suuret ja kohtuullisen pitkällä olevat hankkeet olisi saatava liikkeelle mitä pikimmiten.