On pimeä, kylmä talvi-ilta. Olet Lapissa mökillä viettämässä rentouttavaa lomaa arjen kiireistä. Mökki on erittäin vanhanaikainen: siellä ei ole sähköjä, ei juoksevaa vettä. Ruoanlaittoa varten mökkiin on asennettu nestekaasulla toimiva liesi, ja mukavuuden vuoksi samaisella kaasulla toimiva lämmitin. Kun aiemmin päivällä saavuit mökille, olit järkyttynyt huomatessasi kuinka puutteellinen sen varustus oli – ainakin nykypäivän mittapuiden mukaan. Nyt järkytyksesi on kuitenkin laantunut ja huomaat itse asiassa viihtyväsi täällä luonnon helmassa, hiljaisuuden keskellä.
Olet juuri tullut saunasta. Hymyillen muistelet puulämmitteisen saunan pehmeitä löylyjä ja sitä, miten rituaali täällä poikkeaa kaupungin oloista. Sen sijaan että olisit käynyt naksauttamassa sähkökiukaan päälle, ja saunaan mennessä kääntänyt hanasta vettä tulemaan, olikin täällä urakka alkanut ihan ensimmäisenä avannon pinnalle muodostuneen jääkerroksen rikkomisella petkeleen avulla. Sen jälkeen olit saanut kantaa veden sangoissa ylös saunan kiukaan yhteydessä olevaan muuripataan, pilkkoa saunapuita pienemmäksi kirveen avulla, repiä tuohta pilkkeiden sytykkeeksi ja lopulta yrittää kohmeisin sormin raapia tulitikuista tulta tuohiin. Kaikki se oli sinulle, kaupunkilaiselle, uutta. Mutta voi, kuinka hienolta saunominen noiden askareiden jälkeen olikaan tuntunut! Hymy huulillasi muistelet myös matkaasi saunalta pihan poikki mökille – sekin on jotain, mitä kaupungissa ei voi kokea; öljylyhdyn heittämää pientä valojuovaa, purevaa pakkasta poskilla saunan kuumuuden jälkeen, lumen narsketta kenkien alla, hengityksen höyryämistä...ja lopulta mökin turvallinen ja tervetullut lämpö.
Nyt sinulla on koko ilta aikaa ja pohdit, miten illan viettäisit. Kotioloissa tv olisi jo auki, tietokone päällä ja radiokin luultavasti lempiasemalla. Täälläkin olisi radio, mutta koska se toimii pattereilla, päätät jättää sen tällä erää rauhaan. Vilkuilet ympärillesi ja hetken tunnet paniikin oireiden hiipivän selkäpiihisi – eihän täällä ole mitään tekemistä! Ajatus kuitenkin katoaa mielestäsi, kun silmiisi sattuu sängyn yläpuolella oleva kirjahylly jossa on reilut parisenkymmentä kirjaa. Astelet hiljalleen kirjahyllyä kohti. Paksut villasukat jalassasi tekevät askelistasi pehmeät ja äänettömät. Kun lähestyt hyllyä, mietit milloin olet oikeasti viimeksi lukenut kirjan. Muistat, että joskus aikoja sitten, nuorempana, nautit kirjoista. Niiden tuomasta jännityksestä, vapaudesta ja kaikista niistä maailmoista joihin niiden avulla pääsit matkustamaan. Tutkit hetken hyllyn sisältöä. Kirjoja selaillessasi ja takakansien tekstejä silmäillessäsi huomaat, että mökin omistaja on yrittänyt tarjota valikoiman, jossa on jokaiselle jotakin: fantasiaa, romantiikkaa, seikkailuja, jännitystä, eräkirjoja ja tietokirjoja; hyllyssä on luettavaa niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin. Valitset lopulta yhden hyllyn uusimmista kirjoista, Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa. Se kuulostaa sinusta mielenkiintoiselta, ja ainakin kirjan aihe, ilmaston lämpeneminen, on hyvin ajankohtainen.
Kävelet takaisin huoneen keskustaa kohti kirja kainalossasi. Ajattelet ensin, että istahdat lukemaan kirjaa pöydän ääreen. Pöydän viereen päästyäsi kuitenkin vain lasket kirjan kädestäsi, ja jatkat matkaasi kohti huoneen nurkassa olevaa takkaa. Omistaja on huomaavaisesti ladannut takan jo valmiiksi – sinun ei tarvitse kuin avata pelti ja raapaista tulitikku, ja pian takassa roihuaa iloinen tuli. Ihailet hetken aikaansaannostasi; kuuntelet tulen rauhoittavaa rätinää ja katsot liekkien loimotusta. Tulitikkuaski kädessäsi kävelet ympäri pientä mökkiä ja sytytät kynttilät – seinäpidikkeiden kolme lämpökynttilää ja pöydällä olevat kaksi pöytäkynttilää. Käyt pikaisesti ulkona sammuttamassa ikkunan taakse naulaan jättämäsi öljylyhdyn. Tulet takaisin sisälle, lasket tikkuaskin pöydälle ja otat kirjan uudestaan käsiisi. Astelet muutaman askeleen matkan takan edustalla olevan nojatuolin luo, istut alas ja avaat kirjan.
Jonkin ajan kuluttua havahdut kirjan lumoavasta tarinasta hetkeksi ja käyt lisäämässä takan hehkuville hiilloksille muutaman puun. Istahdat takaisin nojatuoliin. Ennen kuin syvennyt uudestaan kirjan kiehtovaan maailmaan, suljet silmäsi hetkeksi nojaten päätäsi vasten nojatuolin korkeata selkänojaa. Kuuntelet, kuinka mökin nurkat naksuvat ulkona olevan purevan pakkasen takia. Kuulet myös tulen rauhoittavan paukkeen takassa. Suljettujen luomiesi takaakin aistit liekkien kauniin välkkeen, ja tunnet kasvoillasi niiden tuottaman lämmön. Olosi on hyvä ja rauhallinen. Arjen kiireet ja huolet ovat kaukana tästä hetkestä. Avaat silmäsi pieni hymynpoikanen huulillasi. Hetkeä ennen kuin syvennyt uudestaan kirjan pariin, mielessäsi käy ajatus siitä, että juuri tämä on sitä mitä kaipasit: takkatuli, kynttilät ja hyvä kirja. Pitkästä aikaa tunnet olosi oikeasti onnelliseksi. Tässä on hyvä olla.