Toimittajalta: Mitä Apol­lon­ka­dul­la ti­lat­tiin ja kenen toi­mes­ta?

Mainos: Koillissanomien joulutarjous: Koillissanomat Digi + Lehti 2 kk vain 35 euroa, tilaa tästä!

”Tämä on juuri se paras tukki, jonka minä ha­lu­sin” – Käy­läs­sä mi­tel­lään jälleen tuk­ki­lais­tai­dois­sa

Jori Mikkosella on tapana antaa tukille siunaus ennen kisoja. Näin tukki kohtelee hyvin isäntäänsä.
Jori Mikkosella on tapana antaa tukille siunaus ennen kisoja. Näin tukki kohtelee hyvin isäntäänsä.
Kuva: Petri Markkanen

– Epäilisin, että koskenlaskussa saattaa olla keveitten miesten etu, Jori Mikkonen kertoo tutkaillessaan Käylänkosken vedenpinnan korkeutta. Tänä vuonna vesi on kuivuuden takia matalalla. Tukit karahtavat helposti kiviin.

Lieksasta tuleva Mikkonen on saapunut paikan päälle muutamaa päivää aikaisemmin harjoittelemaan lauantaisia Käylän tukkilaiskisoja varten. Hän on harrastanut tukkilaistaitoja viisitoistavuotiaasta saakka. Palava innostus harrastukseen lähti kytemään juhannuksena 1998, kun Mikkosen eno, Jaakko Saaristo, esiintyi tukkijätkä-stuntmiehenä Markku Pölösen ohjaamassa Kuningasjätkä-elokuvassa.

Saaristo piti tämän jälkeen tukkilaiskurssin halukkaille Lieksan Neitikoskella. Se oli siinä.

– Minä ja velipoika innostuttiin siitä ja jäätiin tälle tielle.

Mutta takaisin kisoihin. Kisojen kilpaväline, tukki, arvotaan jokaiselle tukkilaiskisaajalle.

– Lippahatussa on tukkien numerot ja kilpailuedustaja huutaa kilpailijaa hakemaan oman tukkinsa numeron.

Mikkonen itse ottaa nöyrästi vastaan mitä tuleman pitää. Sillä tullaan alas, minkä arpaonni antoi.

– Itse ainakin ajattelen joka kerta, että tämä on juuri se paras tukki, jonka minä halusin – vaikka se ei muiden mielestä näyttäisi siltä. Minä teen semmoisen henkisen otteen, että tällä tukilla voitan tämän kilpailun, Mikkonen kertoo nauraen.

Kisailu ja erilaiset rituaalit kulkevat sievästi käsi kädessä. Jalkapalloilija saattaa rukoilla ennen peliä tai valmentaja maistaa ruohokenttää. Myös Mikkosella on omia taikoja. Ne liittyvät hänen ja tukin yhteistyöhön.

– Tuolle tukille olen tehnyt omia juttuja ennen kilpailua: polvistunut sen eteen ja ottanut hatun päästä, pussannut sitä.

Auttavat nuo rituaalit suoraan tai eivät, Mikkonen on pärjännyt tukkilaiskisoissa hyvin. Tuorein mitali tuli heinäkuun alussa Iin Kuningasjätkä-kisoista: tukkilaismaratonin yleisen sarjan SM-hopea.

Iso kiitos kuuluu myös yleisölle, jota Mikkonen pyrkii muistamaan kilpailun jälkeen.

– Heti kun olen maalissa, niin muistan sitten vilkuttaa ja kiittää yleisöä – kovan puhalluksen kera, tässä kyllä hapenottokykyä kysellään.

Tukkilaiskisapäivä Käylässä koostuu tukkilaismaratonista, tukkilaisen valasta, tukkirullauksesta ja viimeisenä koskenlaskusta.

Tukkilaismaraton – se kuulostaa jo nimenä kovalta riuhtaisulta ja kyllä, sitä se myös on.

Kuusi eri lajia sisältävä koitos alkaa puuveneellä poijulle soutamisesta, jonka jälkeen vene vedetään tai työnnetään keksiä, koukkupäistä puusauvaa, hyväksikäyttäen vene maihin.

Rannasta hypätään tukille, jolla sestotaan, eli melotaan, laiturin päähän. Laiturilta juostaan pitkän puomin päästä tukkisuman, eräänlaisen pöllikujan, läpi sesta kädessä.

Maraton päättyy maastojuoksuun. Hiki on taattu.

– Käsille, keskivartalolle ja jaloille on tekemistä, Mikkonen veistelee.

Riuhtomalla ja hosumalla ei kisoissa pärjää.

– Pitää pitää pää kylmänä ja olla rauhallinen, se on tärkeintä.

Hauskimmalta kuulostaisi äkkiseltään rullaus-niminen laji. Siinä kaksi kisaajaa asettuu tukin vastakkaisille puolille tarkoituksenaan pudottaa toinen veteen. Tukin keskellä on valkoinen viiva, jota ei saa ylittää. Toiseen ei saa koskea, mutta vettä saa läiskäyttää toisen kasvoille joko jalalla tai sestalla. Jos ei muuten tukkilaismaratonissa kastu, rullauksessa niitä tulee.

– Rullauksessa jomman kumman kastuminen on varmaa.

Lisäksi hurtti huumori on sallittua – ja kovin käytettyä. Toiselle saa naljailla ja sanallista häirintää saa harjoittaa – hyvän maun rajoissa tietenkin.

Mikkonen korostaa historiallisen tukkilaishuumorin ja rempseän meiningin näyttämistä yleisölle kilpailuhuuman keskellä.

– Ne ovat olleet aika kovia naistenmiehiä, tansseihin lähtiessä käännettiin vaan paita nurinpäin. Niin kuin laulussa sanotaan: kylille käy viheltäen.

Hurtti huumori on sallittua – ja kovin käytettyä. Toiselle saa naljailla ja sanallista häirintää saa harjoittaa – hyvän maun rajoissa tietenkin.

Itse koskenlasku on se, mitä moni on tullut seuraamaan. Siinä kiinnostaa lajin eksoottisuus ja historian siipien havina.

– Varmasti yleisö tulee ennen kaikkea juuri koskenlaskun takia, se on sellainen kruunu tälle tapahtumalle.

Vapaaehtoisvoimin järjestettävä Käylän tukkilaiskisat alkaa lauantaina 14.7. klo 11 alkaen Kuusamon Käylänkoskella. Perinteikäs tapahtuma on vetänyt ihmisiä Käylään jo kahdenkymmenenseitsemän vuoden ajan.

Aurinkoinen, tyyni ja lämmin keli on Mikkosen mukaan paras keli juuri tukkilaiselle.

– Aurinkorasvaa vaan kannattaa ihmisten ottaa mukaan.