Finlandia-palkinnon voittaja selviää tänään. Kuusamolainen Lopotin kirjoittanut Tommi Kinnunen on jo toista kertaa ehdolla. Aiemmin selvisi, että Kinnunen voitti lukija-Finlandian. Se tuntui hienolta ja imartelevalta.
– Olihan se ihan uskomatonta. Varsinkin sen takia, että oli 11 000 äänestänyttä. Soitin kustantamoon, niin yhdestä ip-osoitteesta on voinut äänestää vain kerran. Eli siellä ei ole kustantamo naputellut niitä ääniä.
Kinnusen mielestä Finlandia-palkinnon jaossa ei ole paljon mietitty sitä, että pääsevätkö ehdokkaat pokkaamaan mahdollista palkintoa. Kinnunen asuu ja työskentelee Turussa opettajana.
– Ei pienintäkään aavistusta, miten homma etenee. En olisi millään uskonut, että pääsee mukaan koko kisaan. Sitä nuo helsinkiläiset ei kyllä mieti, että ehtiikö joku paikalle. Se lähtee siitä oletuksesta, että jokainen asuu Eirassa tai Ullanlinnassa ja siitä on mukava piipahtaa. Onnea niille jotka yrittävät asua Pohjois-Suomessa kirjailijana.
Kirjailijapiirit ovat pienet. Kanssaehdokas Emma Puikkoselle Kinnunen on kirjoittanut näytelmän, jonka tämä ohjasi.
– Peter Sandström taas on entinen naapurini. Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjaa olen seurannut alusta asti.
Kinnunen sanoo Lopotin myötä saaneensa olla enemmän rauhassa kuin Neljäntienristeyksen jälkeen.
– En ole enää niin kiinnostava, kun en ole esikoiskirjailija. Se on hyvä, että saapi olla rauhassa, kun tuosta ajasta on vähän uupelo. Meillä on ihan käsittämätön taloremontti menossa. 150 vuotta vanha talo ja edellinen remontti tehty vuonna 1957. Elän vieläkin valheessa, että omakotitalon remontti tulisi joskus valmiiksi.
Kinnusen kirjailijanura on tuonut eteen mielenkiintoisia tilanteita. Neljäntienristeystä ja Lopottia on myyty tuhansittain. Kirjoja on käännetty jo useille kielille. Käännösprosessissa Kinnunen on joutunut esimerkiksi miettimään, mikä olisi kampanisu japaniksi.
– Koillismaalainen elämänmeno ei ole maailman yksinkertaisinta. Yhden kanssa käytiin keskustelua, että mikä on kampanisu. Sitten sitä selittää että tällainen ja tällainen. Sitten liitetään erilaisia merkityksiä, että onko se yläluokan vai köyhän väen ruokaa. Selvästi se on pohjoinen ruoka eli ollut vähän vaatimatonta evästä, vaikka minusta se on maailman parasta. Ei sitä täällä etelässä osata tehdäkään.
Entä se kampanisun sakaroiden määrä?
– Neljähän niitä täytyy olla, se on yleismaailmallinen fakta.