Metsähallitus on koonnut tarinoita Kuusamosta, Rokualta ja Kalajoelta. Tarinat tullaan julkaisemaan netissä ja kesän aikana Kuusamon osalta myös Koillissanomissa. Kuusamon osalta tarinat kertovat kivikauden ajasta Kitkajoen tuohustajiin elokuun pimeillä. Tarinoita on kaikkiaan kaksitoista kappaletta ja kertomukset perustuvat todellisiin tapahtumiin.
Tekstin takana on historiantutkija Anne Ruuttula-Vasari. Tarinoihin liittyvät kuvat on tehnyt Joiku Rauhala.
– Olemme valinneet kertomuksiin aiheita, jotka kiinnostavat matkailijoita ja kulttuuriharrastajia, mutta tuovat myös tietoa historiasta ja tapahtumista. Esimerkiksi tuulastusta Kitkajoella, kertoo projektin matkailuasiantuntija Heidi Lumijärvi.
Metsähallituksen Kulma-projektin tarkoituksena on nostaa esille omintakeista kulttuuria luontokohteiden rinnalle. Tavoitteena olisi synnyttää kulttuuripainotteisia ohjelmapalvelutuotteita, joita voitaisiin tarjota myös kansainvälisille markkinoille.
Anne Ruuttula-Vasari on tutkinut Kuusamon historiaa ja Metsähallituksen arkistoja kertomuksia kirjoittaessaan.
– Tapahtumat ovat sinällään tosipohjaisia. Esimerkiksi Tukinuitto Oulankajoella perustuu tapahtumiin, joita siellä on ollut. Kertomukset sinällään ovat tietysti tarinoita, pohtii tekstit kirjoittanut Ruuttula-vasari.
Siksi kertomuksissa ei myöskään ole esimerkiksi lähdeviitteitä.
– Kuusamossa on hyvin käytettävissä historiatietoa. Esimerkiksi J. Juhani Kortesalmen Talonpojan historia on ollut aineistona. Koitamme näillä tarinoilla tehdä myös kunniaa kaikille tämän alueen historiasta kertoville teoksille.
Lumijärvi toivoo tarinoiden palvelevan matkailuyrittäjiä.
– Toivoisimme, että ne näkyisivät paikallisessa opastuksessa ja matkailutuotteissa. Täkäläiset ihmiset voisivat olla samalla ylpeitä juuristaan.
Tekstit ovatkin vapaasti käytettävissä.
– Tarinat ovat arvokkaita ihan sinälläänkin. Tarinoiden aiheet on pohdittu yhdessä yrittäjien kanssa. Jatkossa ehkä voidaan kirjoittaa myös lisää tarinoita.
Osa koillismaalaisista matkailuyrittäjistä käyttääkin jo historiaa ja tarinoita hyödyksi toiminnassaan. Posiolainen Kitkan shamaani Jouni Junganpoika eli Jouni Pylkkänen on esiintynyt jo 16 vuotta.
– Suurin osa matkailijoista tulee ulkomailta erilaisina yritysryhminä. Heille kerron noin kymmenen minuutin pituisen tarinan historiasta ja uskomuksista. Kotimaisille ryhmille kerron paikallishistoriasta.
Pylkkäsen tarinan runko on jo neljätuhatta vuotta vanha Valkoisen peuran -tarina. Tarinaan liittyy mukaan myös Kitkan Lehtoniemen Palosaaressa oleva viimeisen shamaanin hauta, joka löydettiin 1971. Shamaani haudattiin silloiseen saareen 1600-luvun lopulla.
– Lapissa on aloitettu vastaava kartoitus vanhoista paikallista tarinoista, jotka on myös tarkoitus kirjoittaa kirjaksi.
– Ihmiset ovat kiinnostuneita tarinoista ja tämäntapaiselle ohjelmalle on kysyntää. Itse olen tehnyt yli 800 keikkaa matkailijoiden parissa, noin sata keikkaa vuodessa.
Pylkkänen harmittelee kuitenkin, ettei tarinankertojia Lapissa ja Koillismaalla oikein ole.
– Kursseillekin ilmaantuu vain pari oppilasta. Tarinan kertominen toiselle on aika hankalaa täkäläisille ihmisille. Tarinat ovat hyviä esimerkiksi silloin, kun odotetaan nuotiolla kahvin ja ruokailun valmistumista.