Kuusamolaiset sisarukset Johanna Määttä ja Jaana Peltoniemi ampuivat ilmaluodikolla Metsästäjäliiton SM-joukkuepronssia Sotkamossa. Määttä korjasi myös henkilökohtaisen SM-hopeamitalin.
Sisarukset kertovat hymyillen, että heidän välillään on aina pientä kilpaa tarkkuudesta. Sisarsopu on kuitenkin säilynyt sillä konstilla, että aina toinen on voittanut toisessa kisassa ja toinen toisessa. Kisoja on ollut muutamia vuodessa.
Harmin aiheena sisaruksilla on se, että ampujakavereita ei tahdo oikein löytyä. Erityisesti naisista on uupeloa.
– Olisi mukavaa, jos mukaan tulisi uusia, nuoria ja naisia erityisesti, sanoo Peltoniemi.
Entisen neuvolan alakerrasta löytyy Kuusamon ampujien ilma-aseita ja ammuksia, joita saa käyttää hyvin pientä ratamaksua vastaan. Kuusamon ampujat tosin siirtyvät kesäksi ulos ampumaan ruutiaseilla. Vapaavuorot jatkuvat taas syksyllä.
– Tulee vaan tänne kahtomaan ja kokeilemaan, Määttä kehoittaa.
Määttä aloitti ampumaharrastuksen ilmakolla vasta kolme vuotta sitten kehittyäkseen metsästäjänä. Molemmat metsästävät ja ovat ampuneet myös hirviä. Hirvikiväärin rekyyli ei heitä haittaa. Sisarukset kertovat nykyisin käytettyjen äänenvaimentimien tekevän hirvikivääreillä ampumisesta miellyttävää, koska laite vaimentaa olkapäähän kohdistuvaa potkua.
Tarkkuuden salaisuuksia ei kuulema ole, mutta moni asia vaikuttaa siihen, osuuko lyijykuti napakymppiin vai ei. Sisarukset luettelevat: Asento, pyssyn säädöt ja liikkuvaan tauluun nosto – ampujantakkia ei tosin tarvita.
– Tärkeintä on, että pää on kunnossa, summaa Määttä.
Liipasinta vedettäessä ei voi keskittyä muualle vaan kaikki on laitettava syrjään mielestä. Määttä kertoo saaneensa apua työpaikan mindfulness -harjoittelusta.
– Olen myös hakenut kirjastosta psyykkisen valmennuksen kirjoja. Ne todella auttoivat, vaikka ensin olin skeptinen, kertoo Määttä.
Peltoniemi aloitti tarkkuusammunnan jo noin kymmenvuotiaana Oinaan Erkin ampumakoulussa.
– Erkki on pitänyt jo pitkään nuorten ampumakoulua tiistai-iltaisin ja sieltä sain kipinän.
Sisarukset kiittävät opeistaan Kuusamon ampujien riistamaaliporukkaa, joista mainitaan ainakin Ari Lusminki, Antti Syrjälä, Heikki Määttä ja Hannu-Pekka Hummasti. Hummasti oli SM-kisojen miesten sarjaan viides ilmahirvessä.
Suomenmestaruuskilpailut jättivät sisaruksiin kipinän harjoitteluun ja eteenpäin tähtäämiseen. Lajiliiton korkein arvokisa on Euroopan-mestaruuskilpailut, joihin pääsemiseksi olisi Peltoniemen mukaan syytä lisätä harjoittelua.
– Pitäisi ampua vähän enemmän, 4-5 kertaa viikossa, hän sanoo.
Määttä innostui harjoittelemaan neljä kertaa viikossa joulukuusta alkaen, silloin hän tähtäsi kevään SM-kisoihin.
Olympiamitali ja mahdollinen tontti eivät kuulema ole vielä sisarusten etsimessä.
Metsästäjäliiton lajit eivät kuulu olympialajeihin vaan liittoraja jakaa metsästäjäliiton alaiset tarkkuuslajit erilleen olympiakivääristä, joka taas on Suomen ampumaurheilijoiden liiton laji. Ilma-aseet ovat kuitenkin molemmissan samanlaisia, radat yhtä pitkiä ja käytännön ero on siinä, että olympiakivääriin kuuluu pidempiä ammuntasarjoja, sisarukset kertovat. Molemmissa liitoissa ammutaan niin liikkuvaan kuin paikallaan pysyväänkin maalitauluun. Metsästäjäliiton lajien maalitauluijen ero on se, että niissä näkyy hirven ja metson siluetit.
