Uhanalaisista kasveista kertova vihkonen löytyy kaapin pohjalta. Mari Jäälinoja palaa takaisin teinivuosiin 1990-luvun lopulle. Vihkonen saa hymähtämään, kun se vie ajatukset murrosikäisen maailmanparantamisvimmaan.
Samalla löytö antaa kimmokkeen taidemaalarille, ja Lahdessa vuoden 2016 marraskuussa esillä ollut Jäälinojan näyttely käsittelee ilmastonmuutosta.
Yksi näyttelyn tauluista on nimeltään Lillukanvarsia, joka löytyy nyt Kuusamotalon Kaamosgalleriasta tammikuun näyttelystä. Kyseinen taulu on Mari Jäälinojalle näyttelyn tärkein teos, mutta vain täpärästi. Suosikkia kun on vaikea nimetä.
Ekologiset arvot ovat yhä Jäälinojalle tärkeitä, mutta murrosikäisen määrätön maailmantuska on poistunut 34-vuotiaan taiteilijan harteilla.
– Arvot ovat isältä perittyjä. Hän niin ikään ihaili asketismia, oululainen kuvataiteilija ja taidemaalari Mari Jäälinoja kertoo.
Isältä, Jussi Jäälinojalta, on peritty myös taiteilijan ammatti.
Taidemaalari-isän työhuoneesta kulkeutuva tärpätin haju on Mari Jäälinojalle lapsuudesta tutuin tuoksu, mutta samalla myös jotenkin mystinen.
– Hän halusi ottaa maalaamiselleen oman tilan, emme olleet työhuoneella. Joten se oli lapselle jotain vähän salaistakin.
Vapaan taiteilijan epäsäännöllinen elämänrytmi ja elämän ennustamisen vaikeus ei kiehtonut Mari Jäälinojaa. Hänestä ei missään nimessä pitänyt tulla taiteilijaa, vaan urapolkua oli tarkoitus astella teollisen muotoilun parissa.
– Taiteilijan ura oli viimeinen vaihtoehto. Ajattelin, että pitäisi tehdä työkseen jotain ihan tavallista. Turvallinen arki houkutti, Jäälinoja kertoo.
– Ihan kuten isäni, ajauduin tälle alalle. Hän itse asiassa suositteli minulle taitelijan ammattia, kun hän huomasi kuinka samanlaisia olemme. Ja hän varmasti huomasi, että minussa on sellaisia ituja, että saattaisin pystyä tekemään jotain omaperäistä, hän jatkaa.
Abstraktinen, figuratiivinen, kubistinen ja kerroksellinen ovat sanoja, jotka kuvaavat parhaiten Jäälinojan tauluja.
– Tulee aikakausia, kun haluaa työstää jotain figuratiivisempaa ja sitten taas sellainen aika, että mysteerin ympärillä oleminen on kiehtovampaa.
Hänen taulunsa esittävät usein asetelmia kasveista, astioista tai esineistä, mutta aiheiden valinta ei ole mitenkään tietoista.
– Luonto, elämän hauraus ja ajan kulku kiehtovat teemoina. Tavallaan vakavat asiat kiehtovat ja saavat purkamaan ajatukset kuviksi, mutta en halua tehdä teoksista liian raskaita.
Taitelijana Jäälinojan sytyttää eniten kontrastien luominen.
– Minua kiehtoo luoda sellainen teos, jonka äärellä voisi olla pitkään, mutta joka ei ärsytä. Että siinä olisi riittävästi kauniita ja rumia asioita. Että olisi kontrasteja.
Kaiken tämän Jäälinoja haluaisi joku päivä vangita julkiseen teokseen. Eikä haittaisi, jos teemoja voisi esitellä laajemmallekin yleisölle.
– Minua ei kiehdo paikallisuus. Näen itseni maailmankansalaisena. Olisi hienoa, jos omaa näkökulmaa voisi esittää vaikka ulkomailla.
Alkuvuosi Jäälinojalla jatkuu Oulun yliopistolliseen sairaalaan tulevan teoksen työstämisellä, uuden maalaussarjan suunnittelulla ja näyttelyhakujen parissa.
