Vanha tarina kertoo pojasta, joka huvitteli pelottelemalla kyläläisiä turhaan karhulla. Kun karhu lopulta oikeasti tuli, kukaan ei enää uskonut pojan varoitusta.
Koillismaallakin on kuntataloudesta puhuttu iät ja ajat samalla nuotilla. Kireää on ja yhä vain kiristyy. Virkamiesten tehtävänä on laatia talousarvio varovaisuusperiaatteella niin, että esimerkiksi tulot varmasti toteutuvat budjetoidusti. Ja menoja on iäti enemmän kuin mihin tulot koskaan riittävät. Asioita on laitettava tärkeysjärjestykseen.
Suomessa julkisen talouden niin sanottu kestävyysvaje näkyy vähänlaisesti julkisuudessa. Valtion velkaantumisen on tasaannuttava jossain vaiheessa. Elvytystä ei voida jatkua loputtomiin.
Tämä tulee heijastumaan myös kuntiin. Jonkinlainen reviiritaistelu näyttää jo alkaneen Suomen eri osien kesken. Pääkaupunkiseutu ajaa asemiin vaatimalla leikkauksia tulonsiirtoihin, joissa saajina ovat maaseudun köyhät kunnat. Samaan aikaan esimerkiksi Posiolla ollaan vakaasti sitä mieltä, että sen kuuluisi saada lisää valtionosuuksia, jotta kunta selviäisi velvoitteistaan. Posiolla muistutetaan, että kunta saa miljoonia vähemmän kuin samankokoiset Taivalkoski ja Ranua.
Kuusamo menetti valtionosuuksia viime uudistuksessa enemmän kuin yksikään muu kunta Suomessa. Taloutta on sopeutettu siitä saakka, eikä sopeuttamiselle ole loppua näköpiirissä.
Kaupunginjohtaja Timo Halonen toi esille, mitä kestävyysvaje tarkoittaa julkisella sektorilla. Ikääntymisen myötä julkinen sektori tarvitsisi 120 000 uutta työntekijää seuraavan kymmenen vuoden aikana. Samaan aikaan Suomessa eläköityy 250 000 ihmistä enemmän kuin mitä nuoria tulee työmarkkinoille. Vaje on 370 000 työntekijää.
Samaan eläköitymisen ja palvelutarpeen kasvun yhtälöön joudutaan pureutumaan myös Koillismaan kunnissa. Yhtälö ei tule olemaan helppo, ja loppujen lopuksi hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen kohtalo ei ole yksittäisen kunnan ratkaistavissa. Kunnan tehtävä on sopeuttaa toimintansa talouden raameihin, laajemmat ratkaisut tehdään valtakunnan tasolla.
Tärkein tekijä Koillismaan tulevaisuudelle on työpaikkojen määrä. Jos on työllisiä, on myös veronmaksajia. Matkailun työpaikat ovat lisääntyneet voimakkaasti, mutta sen imu ei yksin riitä. Uusia avauksia tarvitaan, eikä mitään elinkeinoa tule suoralta kädeltä hyljeksiä.