Tässä on uusi Suo­mes­sa tehty Mersu

Mercedes-Benz GLC on kuin kotonaan Koillismaalaisessa lumimaisemassa.

Kuva: Risto Pikkupeura

Sisätilat ovat vakaata ja selkeää mallia. Monet toiminnot ovat joko kuljettajan käsissä ratissa ja sen viiksissä tai keskikonsolin monivalintaohjaimessa.

Kuva: Risto Pikkupeura

Kuva: Risto Pikkupeura

Suomalaiset ovat saaneet Uudenkaupungin autotehtaan myötä uuden ”kotimaisen” auton. Se on Mercedes-Benz GLC. Ajoin auton edellisen kerran hieman toista vuotta sitten. Silloin saksalaisperäiselle GLC:lle oli tehty nuorennusleikkaus, jonka seurauksena entinen laatikkomaisuus muuttui sulaviksi linjoiksi ja urheilullisuuteen. Pystyä keulaa kuvataan ilmeikkääksi ja onhan se kieltämättä sitä. Jäähdyttimen säleikkö työntyy uhmakkaasti eteen. Korin muodot ovat selkeitä ja voimakkaita.

GLC asemoidaan katumaasturiksi, eräänlaiseksi kaupunkilaisen monitoimiautoksi, mutta kyllä sillä ihan maalainenkin pystyy ajelemaan. Kulkuneuvo on kieltämättä erityisen sopiva myös Koillismaalaisille vaihteleville teille, sillä neliveto tuo reilusti maastokykyä.

Onko siinä sitten erityistä suomalaisuutta, jokainen voi arvioida sen itse. Ostajalle suomalaisuudella on ainakin se arvo, ettei valmis auto kovin kaukana rullaa tehtaanportista ulos.

Auton ajo-ominaisuuksia voi säätää monitoimiohjaimella: comfort, eco, individual, sport tai sport+. Vaihtoehtoja siis on runsaasti räätälöidä autoa mieleisekseen. Käytännössä kerran valittua ajo-ohjelmaa ei varmaan kuitenkaan tuli kovin useasti vaihdettua. Mutta onhan se kiva tietää, että ainakin mahdollisuus on ja jos itse porhaltaa sport+:lla niin anoppi kyydissä mennään sitten comfortilla.

Mersu on saatavilla perinteisen dieselin ohella myös bensiinimoottorin ja hybridin yhdistelmänä. Toimintamatka pelkällä sähköllä on 34 kilometriä, mutta hiljaisesta etenemisestä voi toisinaan nautiskella. Diesel-vaihtoehtoja on 2,1 ja 3 litrainen. Bensaversioita on rivinelonen tai V-6. Ensiksi mainitun koko on vajaat 2 litraa ja kuutonen on vajaa kolmilitrainen.

Nykyautojen tapaan turvallisuus- ja muu varustelu on monipuolinen. Tarjolla on muun muassa ajovakauden lisäksi sivutuuliavustin, joka vakauttaa ajoa käyttämällä tuulenpuoleisten renkaiden jarruja. Näin tuulen vaikutus autoon pysyy minimaalisena. Lisävarusteena ilmajousituksen yhteydessä saatava ominaisuus on myös korin korkeuden säätömahdollisuus.

Jos GLC:n ulkonäköä luonnehditaan vankaksi, on sisätilat vuorostaan varsin elegantit. Kuljettaja ja matkustaja istuvat selkeästi omissa keskikonsolin erottamissa poteroissaan. Kojetaulu kaartuu tasaisena eteen. Kuljettajan edessä on mittaristo ja keskellä isokokoinen näyttö. Mercedes pitää itsepintaisesti kiinni omasta monitoimiviiksestään, johon on ahdettu toimintoja suuntaan jos toiseen. Onneksi myös ratin napeilla on merkitystä. Automaattivaihteiston käyttövipu on myös ratin viiksenä. Keskikonsolin suurin motikka on monitoimiohjain, jonka käyttöön onneksi tottuu nopeasti.

Edeltäjämalliin GLK:hon verrattuna takajalkatilaa on vajaat kuusi senttiä enemmän. Tämä mahdollistaa mukavan matkanteon myös takapenkillä.

Kuten runsas vuosi sitten totesin, on alusta miellyttävä. Pomput ei juuri tunnu, eikä kori kallistele. Ohjaus on nopea ja kääntyminen tapahtuu yllättävänkin pienillä liikkeillä. Hetkellisesti todella liukkaalla pinnalla ajonvakautus ällistyy kun kaikki neljä rengasta irtoavat jääpinnalla yhtäaikaa, mutta toki auto korjaa tilanteen nopeasti.

Mercedeksen kehittämä valotekniikka toimii hyvin. Pitkät vaihtuvat vastaantulijaa tai edellä ajavaa häikäisemättömiksi automaattisesti. Talvisen kevätillan viipyilevä hämäryys saa tosin Mercedeksen arpomaan ja ajattaa melko kauan pelkillä ajovaloilla, kun kuljettaja kaipaisi jo lisävaloa.