Kuusamolainen Jari Sarajärvi nappasi tänä vuonna jo kolmannen kerran Suomen mestaruuden puunkuormauksessa. 47-vuotias Kantola & Koramon puutavara-auton kuljettaja on ollut kisojen finaalissa mukana 14 kertaa, joten voittoja on napsunut melko kovalla prosentilla.
Aiemmat mestaruudet tulivat vuosina 2000 ja 2014. Jo finaaliin päästäkseen täytyy selvittää karsinta noin tuhannen ammattilaisen joukosta. Mukaan pääsee viisi läänien parasta ja lisäksi seitsemän parasta aikaa. Karsintakisoja oli 20, joista yksi pidettiin Kuusamossa.
– Minua kun ei jännitä ja en ota sitä niin tosissaan, kuten jotkut. Moni siellä nosturissa vapisee ja tutisee. Nytkin paikalla oli 3 000 henkeä katsomassa, Sarajärvi kertoo Jämsässä pidetyistä finaaleista.
Kisassa puretaan ja lastataan Volvo FH16 8x4R WoodPron tukkikuorma Loglift 118S-nosturilla. Kuormassa on kuutisenkymmentä noin viisimetristä mänty- tai kuusitukkia. Nopeus ja suorituksen laatu ratkaisevat. Autoon kuormattaessa tukit on käännettävä. Käännön tarkkailun helpottamiseksi on kunkin tukin toinen pää maalattu punaiseksi. Virhepisteistä tulee lisäaikaa.
Sarajärvi selvisi kuormausurakasta ajassa 6.02 Kisa oli tiukka, sillä seuraava oli vain neljä sekuntia hitaampi. Toinenkin kuusamolainen, Janne Pitkänen, mahtui kympin sakkiin tänä vuonna.
Sarajärvi sai palkinnoksi reissun Volvon tehtaalle, lahjakortin ja hieman käteistä. Aiemmista kisoista on tullut jo kaksi Buster-venettä, jotka hän on molemmat myynyt eteenpäin.
Hän aikoo osallistua myös ensi vuonna.
– Se on mukavaa vastapainoa työn ohella, sama laji, mutta kilpaillaan.
Sarajärvi on ajanut tukkirekkaa teini-ikäisestä asti. Hän hyppäsi rattiin jo 17-vuotiaana ja ajoi laittomasti jääden pari kertaa poliisin haaviinkin.
– Kun täytin 18 ja sain ABC-kortin, ajoin jatkuvalla syötöllä.
Perheellä oli oma auto, jonka Sarajärvi peri isältään ja jatkoi muutaman vuoden töitä isänsä jalanjäljissä.
Tyypillinen työpäivä kestää jopa 12 tuntia. Sarajärvi ajaa kotoaan Torangista vaikkapa Taivalkoskelle, josta lastaa kyytiin kuitupuuta. Ne ajetaan useimmiten Ouluun tai Kemiin Stora Enson tai Metsä Fibren sellutehtaalle. Paluukyydissä Pölkyn sahalle kulkee tukkipuuta.
Vuosien mittaan ajoneuvoihin on tullut mukavuutta lisää ja työ on helpottunut. Enää ei tarvitse lastata talvella puukuormaa turkki päällä, kun työtä tehdään lämmitetyssä nosturissa.
– Ei tarvi jakkaralla istua räntäsateessa, homma on siistimpää nykyään.
Autot ovat kehittyneet ja kasvaneet. Esimerkiksi renkaat kestävät paremmin, kun aiemmin niitä saattoi pamahdella kuukausittain. Toisaalta työtä hidastavaa digitaali- ja hienotekniikkaa on tullut lisää. Tekniikalla on tapana hajota, joten auto on useammin myös telakalla.
Autokuskin työ on yksinäistä ja varsinkin yövuorot ovat raskaita. Enää Sarajärvi ei aja hullun lailla kuten nuorena.
Kisailun lisäksi vastapainoa arkeen tuo lentopallo, kesäinen siian uistelu Ala-Kitkalla sekä talvinen ahvenpilkki. Nyt Sarajärvi on hengessä mukana alkavalla hirvimetsällä.
– Meillä on kotipaikka Ala-Kitkan rannalla. Siellä olin viiden viikon kesäloman paria yötä lukuunottamatta kokonaan.
