Miltä tuntuisi heittäytyä kellumaan kosken pyörteisiin? Tämä ajatus on viivähtänyt varmasti monen riippusilloilta alas katselevan mielessä.
Maanantaina Myllykosken kannateltavaksi hypännyt kuusamolainen Santeri Mikkonen tietää siihen vastauksen.
– Se on semmoinen olo, että on vähän niinkuin yhtä luonnon kanssa. Virta imaisee, mutta samalla kannattelee ja pysyy pinnalla, Mikkonen kuvailee.
– Vesi on viileätä, niin kropassa on semmoinen lämmin olo. On sillä tavalla niin kuljetettavana ja kosketuksissa veden kanssa, että olo on euforinen, mutta luonnollinen – just semmoinen, että haluan olla siinä. Ei sitä voi verrata mihinkään.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
Maanantaina Mikkonen jakoi Instagramissaan ja Facebookissaan vaimonsa Pilvi Mikkosen kuvaaman videon tempusta. Hulluksi se on tullut, kommenteissa nauretaan.
– Moni luulee, että ihan hullua, mutta ei se nyt niin vaarallista ollut. Menin sen kolme kertaa, Mikkonen paljastaa.
Aikaisemmin noin 10 vuotta kilpaa uinut Mikkonen luottaa uintitaitoihinsa, mutta muilta hän ei koskeen hyppäämään kannusta.
– Luotin omiin vesitaitoihin ja tiesin reitin, mistä menen. Ei ollut mun kohdalla riskiä loukkaantua, muista en menisi takuuseen. Jolla ei oo vesitaitoja, niin ei kannata.
Uimahallilla uinninvalvojana, nyt Tropiikilla työskentelevä Mikkonen päätyi Myllykoskeen haastaakseen itsensä lisäksi työkaverinsa uskomukset.
– Töissä joku väitti, ettei ole Myllykoskessa mahdollista ilman kellukkeita, ei pysy pinnalla – halusin todistaa, että kyllä pysyy. Pää oli koko ajan pinnalla, Mikkonen kertoo.
Hyvä niin – kypärää, tai muitakaan varusteita kuin uimahousut ja uimalasit ei ollut.
– Halusin mennä just tuolleen raakasti, ettei ole mitään varusteita. Se oli oikein mukavaa, tuli hyvä fiilis, kun vesi kannatteli.
Pelottiko yhtään?
– Ääni oli se pelottavin juttu siinä, sen takia se virta vaikutti paljon voimakkaammalta. Ei se sitten niin pelottavan voimakas ollutkaan, kuin ajattelin.
Mikkonen on harjoitellut hommaa aikaisemminkin, tosin pienemmissä puroissa.
– Halusin kokeilla eri virtoja, miltä tuntuu. Vuotunkijoessa olen uinut pari vuotta sitten, ja mökillä on sellainen Särkipuro, jonka laskin alas, eikä se ollutkaan paha.
Seuraaviakin suunnitelmia miehellä on.
– Käylän kirkon vieressä on se pienempi virtaus, ajattelin, että menen sen seuraavaksi, tai jonkun muun pidemmän laskun, Mikkonen suunnittelee.
